Toinen katekismussaarna, § 23

§. 23.

Öfver detta Riket tilhöra nu honom först Konungsliga rättigheter, som bestå egenteligen uti at styra och regera sina undersåtare. Denna rättigheten ligger på Guds sida16 på Guds sida: i förhållande till Gud grundad i det eviga344 förbund som han ingått med sin himmelske Fader at lösa det arma människo-slägtet ifrån sitt elände, hvaruti Fadren gaf honom makt at få sjelf styra detta sitt på jorden förvärfvade Nåderike, Joh. 17:2. och på vår sida17 på vår sida: i förhållande till oss uti den dyra löse-penning, nemligen sitt dyra blod, hvarmed han köpt oss til sin egendom, som nyss omtaltes. Den som köper en annan ifrån ett svårt slafveri har ock rätt öfver den som han således utlöst. Vi hade efter Apostelens Pauli vitnesbörd måst i alt vårt lefverne genom dödsens räddhåga vara syndenes och djefvulens trälar, Ebr. 2:15. men när han dyrt köpt oss, så äre vi icke mera våra egne, 1 Cor. 6:19. utan höre honom med kropp och själ hele och hållne til. Denna hans således förvärfvade Konungsliga rättighet öfver oss består först uti en lagstiftande makt öfver sina undersåtare, den han äfven under sina vandrings-dagar på jorden sjelf utöfvat, såsom då han stiftar en inbördes kärleks-lag dem emellan och säger til sina Lärjungar: Ett nytt bud gifver jag eder, at I älsken eder inbördes. Joh. 13:34. Såsom ock i det han näst för sin upfarelse til himmelen säger til sina Lärjungar: Lärer them hålla alt thet jag hafver eder befallt.18 Lärer them hålla alt thet jag hafver eder befallt.: citat ur Matt 28:20 Denna Konungsliga mak345ten består för det andra uti en fullkomlig Doms-rättighet. Den högste lagstiftaren tilkommer ock högsta rätt at dömma, det är pröfva sina undersåtares gärningar efter sin gifna Lags rättesnöre och därefter antingen gilla eller förkasta dem. Denna rättighet tilkommer ock aldeles vår Konung; ty om honom vitna hans sändningebud på hans egen uttryckeliga befallning, at han är then som af Gudi tilskickad är til en domare öfver lefvande och döda. Apost. 10:42. Hvilket Apostelen Paulus med synnerligit eftertryck erindrar sina Romare då han säger: Men tu, hvi dömmer tu tin broder, eller tu andre, hvi föraktar tu tin broder? Ty vi måste alle stå fram för Christi Domstol. Cap. 14:10. Och vår Frälsare Jesus, beskrifver sjelf omständeligen detta sitt Konungsliga och Majestätiska dömmande Matth. 25:31 m. m. såsom han det äfven skulle förrätta til sin människliga natur. Den tredje rättigheten är straff- och belönings-rättigheten, som vår Frälsare tilkommer såsom Konung, den är på det närmaste förenad med Doms-rätten, och är icke annat än en rättmätig Doms värkställighet, om hvilken äfven Paulus märkeligen talar. 2 Cor. 5:10. Vi måste alle uppenbarade varda för Christi Domstol, på thet hvar och en skall få efter som han handlat hafver medan han346 lefde, ehvad thet är godt eller ondt. Utom denna makt förlorar sig hela den Konungsliga myndigheten, och hans spira trampas af dess fiender med förakt, och de lydige undersåtare sakna sitt beskydd.

Men lät oss ock med några ord omröra hans skyldigheter. Det hörer den til, som vil göra sig berättigad ett Konunga namn, först at genom egen flit och tapperhet förvärfva sig ett Rike. Detta har vår Jesus visserliga gjort, och det med obeskrifvelig möda, som vi nyss hörde. För det andra, hörer til en Förstes skyldigheter, at så vidt som möjeligit är, på inkräktarens bekostnad utvidga sina riks-gränsor och föröka sina undersåtares antal. Jag talar här icke för rof eller Regenters ärelystna och med sina undersåtares blod sölade erröfringar. Jag handlar allenast om ett högst billigt återtagande af sitt rike och slafvars frälsning från träldom. Sådant måste ofelbart höra goda Konungar til. Men i synnerhet tilkommer det Ärones Konung Jesus, at genom sin kallande röst och sin andas kraftiga värkningar utvidga här på jorden sitt Nåderikes gränsor, dem satan och hela mörksens makt på alt sätt söka at inspärra. Det hörer honom til at bära det ena förlorade fåret efter det andra til sin hjord. Luc. 15:4, m. m. Därföre betygar347 han ock för sjelfva de trogna Judar, at han alt för ofta sökt församla dem, såsom hönan församlar sina kycklingar under sina vingar. Matth. 23:37. Det tilkommer honom at sluta den ena slafven efter den andra utur plågors fjättrar, och försätta dem i frihet, at de frälste från sina ovänners hand måtte tjena honom utan fruktan i helighet och rättfärdighet för honom i alla sina lifs-dagar. Luc. 1:74,75. Därföre befallte han sina Lärjungar gå ut i hela verlden och kalla syndare til sin nådes gemenskap: Därföre öpnar han sina kärleks armar at låcka dem til sig: Därföre låter han sin ande väcka, röra och draga dem til sin salighets gemenskap, at hans nådes hus, det är hans Nåde-rike måtte varda fullt med frälsta själar Luc. 14:23. För det tredje tilkommer en Konung at på alt uptänkeligit sätt befordra sina undersåtares lycksalighet. Detta har visserligen varit, och så länge hans Nåde-rike varar på jorden, blifver hans dageliga bemödande. Men härtil höra åter tvänne stycken, nemligen först, at han förvarar dem ifrån affall och för det andra at han föreser dem med alla deras behof. En herde söker vist at skydda sin Hjord, at ingen af dem skall förvillas eller råka i ulfvens käftar. Vår Jesus är, som han sjelf betygar, den gode348 herden; then som legder19 lejd är och icke är herden, hvilkom fåren icke tilhöra; när han ser ulfven komma öfvergifver han fåren och flyr och ulfven bortrycker och förskingrar fåren, men säger han: Jag är den gode herden och jag låter mitt lif för fåren. Joh. 10:11,12,14,15. Därom vitnar ock hans märkeliga förbön hos sin himmelske Fader. Joh. 17. Och aldramäst hans mångfalliga sin församlings lemmar lemnade förvarings-medel och andeliga vapen med hvilka hans trogne kunna släcka alla hins ondas glödande skott, dem Apostelen Paulus lika som utur Guds andeliga rust-kammare samlat tilsammans och satt sina trogna Epheser i händer, at med dem värja sig från affall. Eph. 6:10 - - 18. Men vår store Konungs vård sträcker sig äfven til alla sina undersåtares behof. Goda Konungar göra sig underrättade om sina undersåtares tilstånd, at de måtte kunna bispringa dem med hjelp uti allehanda deras åligganden, men hvarken känna de dem rätt, ej eller står det altid i deras makt at bispringa dem, utan måste ofta med Israels Konung säga til en nödstäldt undersåtare: Hjelper icke Herren tig, hvadan skulle jag hjelpa tig? 2. Kon. B. 6:27. Däremot är vår Konung en allvetande Gud Joh. 2:24. en alsmägtig Herre, Matth. 28:18. en väl349görande Konung, som därföre heter hjelpare. Zach. 9:9. huru mycket godt kunne vi icke då förese oss af honom? Huru hjerteligen kallar han dem icke til sig? Matth. 11:28. Har väl någon kommit ohulpen ifrån honom? David uphöjer denna hans godhet altför ofta, och talar i synnerhet märkeligen om den Ps. 23. och säger: Herren är min herde mig skall intet fattas, han föder mig på en grön äng och förer mig til friskt vatn.20 Herren är min ... til friskt vatn.: citat ur Ps 23:1–2 m. m. Och såsom hans undersåtares behof äro mångfaldige, så är ock hans hjelp och välgärningar otaliga. De råka med en Hiskia ofta i själa-nöd och ropa: Si om tröst är mig stor ängslan, men de vända sig til Jesum och få hjelp, så at de med glädje bekänna och säga, men tu Herre Jesu lätst tig vårda om mina själ ganska hjerteliga, at hon icke fördärfvas skulle, ty tu kastade alla mina synder bakom dig. Es. 38:17. De falla in i svåra lekamliga sjukdomar, då gå de med den spetelska til Jesum och säga: Herre vilt tu, så kant tu göra mig renan eller hjelpa mig. Och han räcker straxt ut sin hand at hjelpa och säger trösteligen: Jag vil och jag kan, jag gör thet ock. Matth. 8:2,3. Ja han är deras hjelp i sjelfva döden, så at de kunna säga: Döden är upsvolgen uti segren. Och Gudi vare tack som oss segren gifvit haf350ver genom vår Herra Jesum Christum. 1. Cor. 15.21 1 Kor 15:54,57

Således förvaltar nu vår Frälsare sitt egenteliga Konungarike här på jorden, som icke annat är än hans kyrka och församling, så länge Nåde-tiden varar: Men just här slutar sig ock detta Rike, och såsom han hafver fått det af sin himmelske Fader, som säger uttryckeligen genom David: Jag hafver insatt min Konung på mitt helga berg Zion. Ps. 2:6. Så skall han ock efter Apostelen Pauli intygan, vid verldenes ända, öfverantvarda22 överlämna Gudi och Fadrenom Riket och aflägga all Herradöme och alla öfverhet och väldighet, sedan han så länge regerat til thes han lagt alla sina fiender under sina fötter. 1. Cor. 15:24.23 bör vara 1 Kor 15:24–25 Då behöfva hans trogne icke mera något försvar, ty deras fiender äro slagne, då behöfva de icke mera något underhåll, ty evig glädje skall vara på theras hufvud, ingen lag, ty där gifves ej mera någon öfverträdelse, ingen dom eller straff. Således uphörer detta Rike af sig sjelft. Men ett annat upkommer då, som kallas med rätta härlighetens Rike och består i den osäjeliga och eviga sällhet, som alla Guds barn i sällskap med de heliga Änglar åtnjuta uti Guds härlighets åskådande, hvarest Herren Jesus Christus vår Konung skall regera351 öfver sina förlösta, äfven til sin människliga natur, tilsammans med Fadrenom och then Heliga Anda i alla evighet, och i detta afseende säger ängelen, at på hans rike skall ingen ände vara. Luc. 1:33. Det är här först, som hans Herradöme skall rätt stort varda och på friden ingen ände. Es. 9:7.

1. på Guds sida: i förhållande till Gud
2. på vår sida: i förhållande till oss
3. Lärer them hålla alt thet jag hafver eder befallt.: citat ur Matt 28:20
4. lejd
5. Herren är min ... til friskt vatn.: citat ur Ps 23:1–2
6. 1 Kor 15:54,57
7. överlämna
8. bör vara 1 Kor 15:24–25

§ 23

Tässä valtakunnassa hänelle kuuluvat ensinnäkin kuninkaan oikeudet, jotka varsinaisesti ovat: hallita ja ohjata alamaisiaan. Suhteessa Jumalaan tämä oikeus perustuu ikuiseen344 liittoon, jonka hän on tehnyt taivaallisen Isänsä kanssa lunastaakseen kurjan ihmissuvun surkeudestaan. Isä antoi hänelle vallan itse ohjata tätä hänen maan päällä hankkimaansa armon valtakuntaa Joh. 17:2. Suhteessa meihin tämä oikeus perustuu siihen kalliiseen lunastusmaksuun, nimittäin hänen kalliiseen vereensä, jolla hän on ostanut meidät omaisuudekseen, kuten juuri mainittiin. Sillä, joka ostaa toisen ankarasta orjuudesta, on toki oikeus siihen, minkä hän on tällä tavoin lunastanut. Me olimme apostoli Paavalin todistuksen mukaan koko ikämme kuoleman pelosta olleet synnin ja paholaisen orjina Hepr. 2:15, mutta kun hän kalliisti osti meidät, emme ole enää omassa vallassamme 1. Kor. 6:19, vaan kuulumme sielultamme ja ruumiiltamme kokonaan hänelle. Tämä hänen näin hankkimansa kuninkaallinen oikeus meihin perustuu ensinnäkin valtaan säätää lakeja alamaisilleen, jota hän myös maanpäällisen elämänsä aikana itse käytti, kuten silloin, kun hän sääti keskinäisen rakkaudenlain heidän välilleen ja sanoi opetuslapsilleen: Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Joh. 13:34. Samoin hän juuri ennen taivaaseenastumistaan sanoi opetuslapsilleen: opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa Matt. 28:20. Toiseksi tämä kuninkaallinen valta345 sisältää täydellisen tuomio-oikeuden. Korkeimmalle lainsäätäjälle kuuluu myös korkein oikeus tuomita, siis tutkia alamaistensa tekoja antamansa lain ohjenuoran mukaan ja sen perusteella joko hyväksyä tai tuomita ne. Tämä oikeus kuuluu myös täysin kuninkaallemme, sillä hänen omasta nimenomaisesta käskystään hänen lähettiläänsä todistavat hänestä, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi Ap. t. 10:42. Apostoli Paavali muistuttaa tästä erityisen painavasti roomalaisiaan sanoessaan: Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Kristuksen tuomioistuimen eteen24 1992/muokattu Room. 14:10. Ja Vapahtajamme Jeesus itse kuvaa tarkoin tätä kuninkaallista ja majesteettista tuomiovaltaansa Matt. 25:31 ym. niin, että hän käyttää sitä myös ihmisenä. Kolmas meidän Vapahtajallemme kuuluva kuninkaallinen oikeus on rangaistus- ja palkitsemisoikeus, joka liittyy tiiviisti tuomiovaltaan eikä ole muuta kuin oikeudenmukaisen tuomion täytäntöönpanoa, mistä myös Paavali painavasti puhuu 2. Kor. 5:10: Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa346 elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa. Ilman tätä valtaa katoaisi koko kuninkaallinen auktoriteetti, ja viholliset voisivat polkea halveksien jalkoihinsa hänen valtikkaansa, ja hänen kuuliaiset alamaisensa jäisivät vaille hänen suojelustaan.

Mutta käsitelkäämme muutamalla sanalla myös hänen velvollisuuksiaan. Siihen kuuluu, että sen, joka haluaa oikeutuksen kuninkaan nimeen, on ensinnäkin omalla ahkeruudellaan ja rohkeudellaan hankittava itselleen valtakunta. Sen on meidän Jeesuksemme todellakin tehnyt, ja tehnyt sanoinkuvaamattomin vaivoin, kuten juuri kuulimme. Toiseksi, ruhtinaan velvollisuuksiin kuuluu, että hänen tulee niin paljon kuin mahdollista koettaa valloittajan kustannuksella laajentaa valtakuntansa rajoja ja lisätä alamaistensa määrää. En puolusta tässä ryöstelyä tai hallitsijoiden kunnianhimoisia ja heidän alamaistensa verellä tahrattuja valloituksia. Käsittelen vain hyvin kohtuullista oman valtakunnan takaisinvaltaamista ja orjien vapauttamista orjuudesta. Sellaisen täytyy varmasti olla hyvän kuninkaan asiana. Mutta erityisesti kunnian kuninkaan Jeesuksen kuuluu kutsuvalla äänellään ja henkensä väkevillä teoilla laajentaa täällä maan päällä armonvaltakuntansa rajoja, joita Saatana ja koko pimeyden valta kaikin tavoin koettaa sulkea. Hänen tehtäviinsä kuuluu kantaa kadotettu lammas toisensa jälkeen laumaansa Luuk. 15:4 ym. Siksi hän vakuuttaa347 myös itse uskoville juutalaisille, että hän on kerta kerran jälkeen koettanut koota heidät, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan Matt. 23:37. Hänen tehtävänsä on kirvoittaa orja toisensa jälkeen vaivojen kahleista ja päästää heidät vapauteen, jotta he saavat pelotta palvella häntä vihollisista vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämänsä päivinä25 1992/muokattu Luuk. 1:74–75. Siksi hän määräsi opetuslapsensa menemään kaikkialle maailmaan ja kutsumaan syntisiä armonsa yhteyteen. Siksi hän avasi rakastavan sylinsä kutsuakseen nämä luokseen. Siksi hän antaa henkensä herättää, koskettaa ja vetää heitä autuutensa yhteyteen, jotta hänen armonsa talo, eli hänen armonvaltakuntansa, olisi täynnä vapahdettuja sieluja Luuk. 14:23. Kolmanneksi kuninkaan tehtävä on koettaa kaikin ajateltavissa olevin keinoin edistää alamaistensa onnellisuutta. Tämä on totisesti ollut hänen päivittäinen pyrkimyksensä ja tulee olemaankin, niin kauan kuin hänen armonvaltakuntansa pysyy maan päällä. Mutta tähän kuuluu jälleen kaksi osaa, nimittäin ensinnäkin, että hän varjelee heitä luopumukselta, ja toiseksi, että hän huolehtii kaikista heidän tarpeistaan. Paimen koettaa tietenkin suojella laumaansa, niin että kukaan ei eksyisi tai joutuisi suden suuhun. Jeesuksemme on, kuten hän itse vakuuttaa, hyvä348 paimen. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman. Mutta hän sanoo: Minä olen hyvä paimen. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta26 1992/muokattu Joh. 10:11–12, 14–15. Tästä todistavat myös hänen painokas esirukouksensa taivaalliselle isälleen Joh. 17 ja kaikkein eniten hänen seurakuntansa jäsenille jättämänsä monenlaiset puolustusvälineet ja hengelliset aseet, joiden avulla häneen uskovat voivat torjua kaikki paholaisen tuliset laukaukset. Apostoli Paavali on ikään kuin Jumalan hengellisestä varusvarastosta koonnut ne kaikki yhteen ja antanut uskovaisten efesolaisten käsiin, jotta he niiden avulla voisivat puolustautua uskosta luopumista vastaan Ef. 6:10–18. Mutta suuren kuninkaamme hoiva ulottuu myös kaikkiin hänen alamaistensa tarpeisiin. Hyvät kuninkaat ottavat selvää alamaistensa tilasta, jotta he voisivat auttaa näitä näiden kaikenlaisissa tehtävissä, mutta he eivät tunne heitä kunnolla, eikä tämä auttaminen myöskään ole aina heidän omassa vallassaan, vaan heidän täytyy usein Israelin kuninkaan tavoin sanoa hätään joutuneelle alamaiselleen: Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? 2. Kun. 6:27. Meidän kuninkaamme sitävastoin on kaikkitietävä Jumala Joh. 2:24, kaikkivaltias Herra Matt. 28:18, hyväätekevä349 kuningas, jota tästä syystä sanotaan auttajaksi Sak. 9:9. Kuinka paljon hyvää voimmekaan siis häneltä odottaa? Kuinka sydämellisesti hän kutsuukaan heitä luokseen? Matt. 11:28. Onko joku jäänyt vaille apua häneltä? Daavid ylistää tätä hänen hyvyyttään erittäin usein ja puhuu siitä erityisen painokkaasti psalmissa 23:1–2, jossa hän sanoo: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä jne. Ja kuten hänen alamaistensa tarpeet ovat moninaiset, niin ovat myös hänen apunsa ja hyvät tekonsa lukemattomat. He joutuvat usein Hiskiaan tavoin sielunhätään ja huutavat: Minulla oli suuri hätä, tarvitsin lohdutusta, mutta he kääntyvät Jeesuksen puoleen ja saavat apua niin, että he iloisesti tunnustavat sen ja sanovat: mutta sinä, Herra Jeesus, hoidit minun sieluani hyvin hellästi, niin ettei se turmeltuisi, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa27 1938/muokattu Jes. 38:17. He kohtaavat vaikeita ruumiillisia sairauksia, ja silloin he menevät spitaalisen tavoin Jeesuksen luo sanoen: Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut tai auttaa minua. Ja hän ojentaa heti kätensä auttaakseen ja sanoo lohduttavasti: Minä tahdon ja minä voin, ja minä myös teen sen Matt. 8:2–3. Onpa hän heidän apunaan vielä kuolemassakin, niin että he voivat sanoa: Kuolema on nielty ja voitto saatu. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton350 meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta 1. Kor. 15:54, 57.

Näin meidän Vapahtajamme nyt hallitsee täällä maan päällä varsinaista kuningaskuntaansa, joka ei ole muuta kuin hänen kirkkonsa ja seurakuntansa, niin kauan kuin armon aikaa riittää, mutta juuri silloin päättyy myös tämä valtakunta. Niin kuin hän on saanut sen taivaalliselta Isältään, joka nimenomaisesti Daavidin kautta sanoo: Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni Ps. 2:6, niin hän tulee myös apostoli Paavalin todistuksen mukaan maailman lopussa luovuttamaan kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman, sillä hän on hallinnut siihen asti kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle28 1992/muokattu 1. Kor. 15:24–25. Silloin hänen uskovansa eivät tarvitse enää puolustusta, sillä heidän vihollisensa ovat lyödyt, he eivät tarvitse enää ylläpitoa, sillä ikuinen ilo tulee olemaan heidän yllään, eivät lakia, sillä enää ei ole rikkomuksia, ei tuomiota eikä rangaistuksia. Näin tämä valtakunta lakkaa itsestään. Mutta silloin syntyy toinen, jota syystä kutsutaan ihanuuden valtakunnaksi ja joka perustuu sanomattomaan ikuiseen autuuteen, jota kaikki Jumalan lapset pyhien enkelien seurassa nauttivat Jumalan kirkkautta katsellen. Siellä Herra Jeesus Kristus meidän kuninkaamme tulee hallitsemaan351 lunastettujaan, myös inhimillisessä luonnossaan, yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa ikuisesti, ja tässä mielessä enkeli sanoo, että hänen kuninkuudellaan ei ole loppua Luuk. 1:33. Vasta täällä hänen valtansa on todella suuri, ja rauha on loputon29 1992/muokattu Jes. 9:6.30 Alkutekstissä kohta on vuoden 1703 ruotsinkielisen Raamatun mukaisesti Jes. 9:7.

1. 1992/muokattu
2. 1992/muokattu
3. 1992/muokattu
4. 1938/muokattu
5. 1992/muokattu
6. 1992/muokattu
7. Alkutekstissä kohta on vuoden 1703 ruotsinkielisen Raamatun mukaisesti Jes. 9:7.

Unfortunately this content isn't available in English