Previous Section: Toinen katekismussaarna, § 17
Next Section: Toinen katekismussaarna, § 19
§. 18.
Den andra förrättningen, som nu hörer til Christi Öfversta Presta ämbete är den, at han äfven fullbordade lagen för oss. Guds vrede och eviga hämd på oss människor för syndenes skull, blef väl genom vår medlares fullkomliga försonings offer stillad, hvarigenom människorna kunde undgå den eviga förbannelsen, men deruti låg ännu ingen orsak för oss at vinna saligheten. Den kunde ej tilhöra någon annan än den som fullbordade Guds heliga fordringar, och dertil gafs oss syndare ingen förmåga; derföre åtog sig vår store Öfversta Prest äfven denna vår sak, nämligen at å våra vägnar och i vårt ställe318 fullborda eller fullkomligen hålla lagen. Til denna förrättning finne vi en fullkomlig grund uti hans helighet, i det han var aldeles utan synd Ebr. 4:15. Ja så at han ej en gång viste af synd. 2 Cor. 5:21. Hvarigenom han var i stånd, at til pricka hålla Guds lag. Den andra grunden härtil fås igen uti hans öfversvinneliga kärlek emot oss, som nogsamt lyser af det föregående, ty ingen kan hafva större kärlek, än när han utgifver sit lif för sina vänner Joh. 15:13. Huru hade hans ömma hjerta kunnat fördraga, at se oss sina från döden köpta barn blifva utan välsignelse och salighet? Men at vår Jesus värkeligen gjort det och upfyllt lagen, därom vitnar vår dyre Apostel nog tydeligen Rom. 5:19. där det heter såsom för ene människos olydnad äro månge vordne syndare; så varda ock för ens lydnos skull månge rättfärdige. Här gör Paulus en jämförelse emellan den första och den andra Adam1 och vil säga, at såsom hela verlden blef syndig genom det våra första föräldrar öfverträdde Guds bud, så blifver och saligheten förvärfvad åt alla genom Jesu Christi fullkomliga lydna, som består i lagsens fullkomliga hållande för oss, eller uti vårt ställe. Och hvad kan vara tydeligare än det, som samme Apostel säger härom Gal. 4:4,5. Tå ti319den vardt fullkomnad, sände Gud sin Son, föddan af qvinno, gjordan under lagen, det är at fullkomligen hålla den samma. Men til hvad ända? Jo på thet han skulle förlossa them, som under lagen voro, genom des upfyllande i deras ställe, at vi skullom få barnaskapet, det är genom denna oss tilegnade Christi helighet eller lagsens upfyllelse blifva berättigade til alsköns välsignelse och salighet; Til oförgängeligt, obesmittadt och ovanskeligt arf, hvilket i himmelen förvaradt är 1 Pet. 1:4. såsom hvaruti barnaskapet egenteligen består; emedan vi därigenom få en arfsrätt, at en gång få följa vår Frälsare såsom hans medarfvingar til denna osägeliga härligheten. Rom. 8:17. Men vår dyre Frälsares Jesu egna ord må sluteligen afgöra saken och häfva alla tvifvelsmål härom, då han säger: Jag är icke kommen til at uplossa lagen, och frisäga människor ifrån des förbindelse, utan til at i deras stad och ställe fullborda den. Matth. 5:17. Således har vår Jesus uti sitt Öfversta Presta-ämbete uträttat tvänne stora ting, nämligen det första, at vi icke skulle förgås, och det andra, at vi värkeligen skulle få evinnerligit lif. Joh. 3:16.
Men härtil kommer ännu den tredje vår Frälsares Öfversta Presta-förrättning, som består, uti förebedjandet. Den var320 tydeligen afbildad uti gamla Testamentets Öfversta Prests göromål, genom det rökvärk hvarmed han skulle ingå i det aldraheligaste 3 Mos. 16:13. Ty såsom et kosteligit rökvärk upfyller hela rummet med en angenäm och behagelig lukt, så äro ock alla rättskaffens bedjares rop och suckningar en söt lukt Herranom, den de troligen frambära, hvarföre ock bönen i gemen kallas rökvärk på flera än et ställe i den Heliga Skrift. Så säger til exempel Konung David Ps. 141:2. Min bön gälle in för tig, såsom et rökoffer, och mina händers uplyftande, såsom et afton offer. Och om de tjugu fyra äldsta läse vi uti Uppenbarelse bokens 5:8. at the hade hvar och en gyllene skålar fulla med rökvärk, hvarom Johannes säger, at de äro eller därmed beteknas the heligas böner. Då nu altså Öfversta Presten i gamla Testamentet, som var förebild til vår stora Öfversta Prest, gick in i det aldraheligaste med rökelse-kar och rökvärk, var tydeligit, at därmed skulle beteknas vår Frälsares Jesu förböner för oss syndare til vår försoning. Hvilka likväl, at tydeligen kunna föreställa denna saken, äro tväggehanda, nämligen antingen de hvilka vår Jesus redan offrade för oss under sin vandring här på jorden, eller ock de, som han efter sin upståndelse och himmels321färd ännu dageligen frambär för sina barn, och emedan de äro hvarannan mycket olika, må vi ock omröra hvardera serskildt. En och samma Guddomliga Christi Person förrättar väl dem båda, ämnet är ock enahanda i gemen nämligen hela människoslägtets frälsning, men hans rök-offer här var dock i många afseenden olika med det som sker i himmelen. Christi person, som bad för syndare här på jorden var i sin aldradjupaste förnedring, han stod i syndares ställe och såsom en Guds tjenare. Han frambragte äfven derföre sin förbön i aldra djupaste ödmjukhet, med uplyfte ögon til himmelen Joh. 11:41. med nedfallande på sina knän, Luc. 22:41. ja til och med på sitt ansigte Matth. 26:39 med djupa suckningar Marc. 7:34. med svår bedröfvelse. Matth. 26:38. Och Apostelen Paulus berättar at han på sina kötsdagar2 offrat bön och åkallan med starkt rop och tårar. Ebr. 5:7. Ämnet som han i detta tilståndet bad om var, at Hans himmelske Fader ville emottaga och godkänna det offer, som han skulle genom sin död frambära, och at Gud ville gifva dem, för hvilka han nu gaf sig i döden, nåd at genom tron kunna begagna sig af Hans lidande. Joh. 17:1,2, m. m. Däremot är hans förebedjande i himmelen af helt annan322 beskaffenhet, först i anseende til Person emedan han nu är uphögd och sitter äfven til sin människliga natur uti Guddomeligt Majestät, ära och härlighet på sin himmelske Faders högra hand, eller såsom Johannes såg honom efter sin Personliga ordning, midt i stolenom. Upp. B. 5:6.3 Olika är den ock til ämnet. Han behöfver icke mera bedja om godkännandet af försoningen; ty den är allaredan antagen af Gud och såsom fullkomlig til alla delar gillad; han beder allenast nu at denna försoning må tillämpas på syndare, at de därigenom få nåd och frälste varda. I synnerhet måste ock sjelfva bönesättet vara i himmelen helt olika med den förbön som skedde på jorden. Han bad då som en tjenare med djupaste undergifvenhet. Sådan bön har nu ingalunda rum, utan den är ett slags kärleksfullt påstående4 af sin himmelske Fader, med hvilken han deltager i enahanda härlighet, at hans betalning för syndare måtte såsom fullkomlig lända dem til befrielse ifrån sitt välförtjenta straff, och hans fullkomliga lydna dem til evig salighet. Härom säger Apostelen Paulus: Christus är den, som sitter på Guds högra hand och manar godt för oss. Rom. 8:34. Och Apostelen Johannes yttrar sig härom sålunda til sina Åhörare: Thetta skrifver jag eder, at323 I skolen icke synda: och om någor syndar, tå hafve vi en försvarare när Fadrenom Jesum Christum, then rättfärdig är. 1. Joh. 2:1. Evangelisten brukar här ett märkvärdigt talesätt; Han kallar Jesum Christum vår försvarare. Det ord som här förekommer i Grekiskan gafs bland de Greker åt sådana ansedda och stora Män, dem brottslige och anklagade hade med sig för Domstolen, at icke allenast såsom deras Måls-män förklara deras oskuld, utan ock at med sitt anseende, sin vänskap med Domaren och sitt gällande förord hjelpa den bråttslige til nåd eller åtminstone til någon lindring i straffet. Si en sådan, så hög och värkande förebedjare försäkrar Johannes de trogna om uti Herranom Jesu hos sin himmelske Fader. Hvarföre han ock kan evinnerliga saliga göra them som genom honom komma til Gud, och lefver altid och beder altid för them, som Apostelen Paulus säger Ebr. 7:25. och lägger detta til: En sådan Öfversta-Prest höfdes oss hafva, then ther helig vore, oskyldig, obesmittad, skild ifrån syndare och högre än himmelen. v. 26. Åter säger han: Han nemligen Christus är ingången i sjelfva himmelen, på thet han skall nu vara i Guds åsyn för oss. Cap. 9:24. Det är, at vara där vår förespråkare. Väl an mine välsignade Åhörare! Efter vi nu hafve324 en stor Öfversta-Prest, Jesum Guds son, som i himmelen faren är, så lät oss hålla bekännelsen; Ty vi hafve icke en Öfversta-Prest, som icke kan varkunna5 sig öfver vår svaghet, utan then som frestad är i alt ting lika som vi, dock utan synd; therföre lät oss trösteliga framgå til Nådastolen, at vi måge få barmhertighet, och finna nåd på then tid oss hjelp behöfves. Ebr. 4:14,15,16.
§ 18
Toinen Kristuksen ylipapin virkaan kuuluva tehtävä on se, että hän on myös täyttänyt lain meidän puolestamme. Jumalan viha ja ikuinen kosto meitä ihmisiä kohtaan syntien vuoksi tuli toki tämän meidän Välittäjämme täydellisen sovitusuhrin kautta tyynnytettyä, minkä avulla ihmiset saattoivat välttää ikuisen kirouksen, mutta tämä ei ollut vielä peruste meidän autuutemme saavuttamiseksi. Se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin sille, joka on täyttänyt Jumalan pyhät vaatimukset, eikä meille syntisille annettu siihen minkäänlaisia kykyjä. Siksi meidän suuri ylipappimme otti itselleen tämänkin meidän asiamme, nimittäin että hän on meidän puolestamme ja meidän sijastamme318 täyttänyt lain eli täydellisesti noudattanut sitä. Tähän tehtävään havaitsemme täydellisen perusteen hänen pyhyydessään, siinä että hän oli aivan ilman syntiä6 Hepr. 4:15, vieläpä niin, että hän ei kerta kaikkiaan synnistä tiennyt7 2. Kor. 5:21. Näin hän oli kykenevä pilkulleen noudattamaan Jumalan lakia. Toinen peruste tähän löytyy hänen ylitsevuotavasta rakkaudestaan meitä kohtaan, mikä tulee selvästi ilmi edellisestä, sillä suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta Joh. 15:13. Miten hänen hellä sydämensä olisi voinut kestää sen, että hän olisi nähnyt kuolemasta ostettujen lastensa jäävän ilman siunausta ja autuutta? Mutta siitä, että Jeesus todella teki sen ja täytti lain, todistaa kallis apostolimme hyvin selvästi Room. 5:19, jossa sanotaan: niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.8 Tässä Paavali suorittaa vertailun ensimmäisen ja toisen Aadamin9 välillä ja tahtoo sanoa, että niin kuin koko maailma tuli syntiseksi sen kautta että ensimmäiset esivanhempamme rikkoivat Jumalan käskyn, niin on myös Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus hankkinut autuuden kaikille, ja tämä perustuu lain täydelliseen noudattamiseen meidän edestämme tai meidän sijastamme. Ja mikä olisi selvempää kuin mitä sama apostoli sanoo tästä Gal. 4:4–5 Mutta kun aika319 oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, mikä tarkoittaa lain täydellistä noudattamista. Mutta missä tarkoituksessa? Aivan, lunastaakseen lain alaisina elävät täyttämällä lain heidän sijastaan, että me pääsisimme lapsen asemaan, siis että me tämän meille omistetun Kristuksen pyhyyden tai lain täyttymisen kautta olisimme oikeutetut kaikkinaiseen siunaukseen ja autuuteen, perintöön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna meille taivaissa10 1. Piet. 1:4. Sitähän lapsen asema varsinaisesti on, koska me sen kautta saimme perintöoikeuden, että saamme kerran seurata Vapahtajaamme hänen kanssaperillisinään tähän sanomattomaan kirkkauteen Room. 8:17. Mutta kalliin Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat ratkaiskoot lopuksi asian ja häivyttäkööt kaikki epäilyt, kun hän sanoo: minä en ole tullut lakia kumoamaan ja julistamaan ihmisiä vapaaksi sen sitoumuksista vaan heidän puolestaan ja sijastaan täyttämään sen11 Matt. 5:17. Näin on Jeesus ylimmän papin virassaan suorittanut kaksi suurta asiaa, nimittäin ensiksi, ettemme joutuisi kadotukseen, ja toiseksi, että me todella saisimme iankaikkisen elämän Joh. 3:16.
Mutta tähän tulee vielä kolmas meidän Vapahtajamme ylipapin tehtävä, nimittäin esirukous. Se oli320 selkeästi kuvattu Vanhan testamentin ylipapin toimissa, kun tämä suitsukkeen kera menisi kaikkein pyhimpään 3. Moos. 16:13. Sillä niin kuin kallisarvoinen suitsuke täyttää koko huoneen miellyttävällä ja suloisella tuoksulla, niin ovat myös kaikkien oikeamielisten rukoilijoiden huudot ja huokaukset Herralle suloinen tuoksu, jonka he uskollisesti tuovat hänen eteensä, ja siksi rukouksia yleisesti kutsutaankin uhrisavuksi useammassa kuin yhdessä Pyhän kirjan kohdassa. Esimerkiksi kuningas Daavid sanoo: Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri Ps. 141:2. Ja Ilmestyskirjan kohdasta 5:8 luemme kahdestakymmenestäneljästä vanhimmasta, miten heillä kullakin oli kultamalja täynnä uhrisavua, mistä Johannes sanoo, että ne ovat tai merkitsevät pyhien rukouksia. Kun nyt siis ylipappi Vanhassa testamentissa, joka ennakoi meidän suurta ylipappiamme, meni kaikkein pyhimpään suitsutusastian ja suitsukkeen kera, oli selvä, että tämä tarkoittaisi meidän Vapahtajamme Jeesuksen esirukouksia meidän syntisten puolesta meidän sovitukseksemme. Näitä on kuitenkin, jotta ymmärtäisimme tämän asian selvästi, kahdenlaisia, nimittäin ne jotka Jeesuksemme jo uhrasi meidän puolestamme eläessään täällä maan päällä, ja sitten niitä, joita hän ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa321 jälkeen yhä päivittäin esittää lastensa puolesta. Ja koska nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan, meidän tulee tarkastella kumpaakin erikseen. Yksi ja sama jumalallinen Kristuksen persoona suorittaa toki ne molemmat, ja aihekin on yleisesti molemmissa sama, nimittäin koko ihmissuvun pelastaminen, mutta hänen uhrisavunsa täällä oli kuitenkin monessa suhteessa erilainen kuin se, joka tapahtuu taivaassa. Kristuksen persoona, joka rukoili syntisten puolesta täällä maan päällä, oli kaikkein syvimmässä alennuksessaan, hän seisoi syntisen paikalla Jumalan palvelijana. Hän esittikin siksi esirukouksensa kaikkein nöyrimmin, silmät kohotettuina taivaaseen Joh. 11:41, langeten polvilleen Luuk. 22:41 ja vieläpä kasvoilleen Matt. 26:39, syvään huokaillen Mark. 7:34 ja syvästi murheellisena Matt. 26:38. Ja apostoli Paavali kertoo, miten lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä huusi rukouksia ja anomuksia12 Hepr. 5:7. Asia, jota hän tässä tilanteessa pyysi, oli se, että hänen taivaallinen Isänsä ottaisi vastaan ja hyväksyisi uhrin, jonka hän kuolemallaan tulisi suorittamaan ja että Jumala armon antaisi niille, joiden vuoksi hän nyt antoi itsensä kuolemaan, jotta he uskossa voisivat hyötyä hänen kärsimyksestään Joh. 17:1–2 ym. Hänen esirukouksensa taivaassa sitä vastoin ovat aivan toisenlaisia,322 ensinnäkin suhteessa persoonaan, koska hänet nyt on korotettu ja myös hänen ihmisluontonsa istuu jumalallisessa majesteettisuudessaan, kunniassaan ja ihanuudessaan taivaallisen Isänsä oikealla puolella, tai niin kuin Johannes Hänen persoonansa järjestyksen mukaisesti näki, seisoo valtaistuimen edessä Ilm. 5:6. Myös aihe on erilainen. Hänen ei tarvitse enää rukoilla sovituksen hyväksymistä, sillä Jumala on sen jo hyväksynyt ja se on kaikilta osin täysin pätevä. Hän rukoilee nyt vain sitä, että tätä sovitusta sovellettaisiin syntisiin, niin että he näin saisivat armon ja tulisivat pelastetuiksi. Etenkin itse rukoilemisen tavan täyty taivaassa olla täysin erilainen kuin maan päällä tapahtuneet esirukoukset. Hän rukoili silloin nöyrimpänä palvelijana. Sellaisille rukouksille ei nyt ole sijaa, vaan se on eräänlainen rakastava vaatimus hänen taivaalliselle Isälleen, jonka kanssa hän jakaa saman kirkkauden ja esittää, että hänen täydellinen maksunsa syntisten puolesta tuottaisi näille vapautuksen heidän täysin ansaitusta rangaistuksestaan ja hänen täydellinen kuuliaisuutensa toisi heille ikuisen autuuden. Tästä sanoo apostoli Paavali: Kristus istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme Room. 8:34. Apostoli Johannes sanoo tästä kuulijoilleen näin: Kirjoitan tämän teille, jotta323 ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus 1. Joh. 2:1. Evankelista käyttää tässä huomionarvoista ilmaisua: hän kutsuu Jeesusta Kristusta meidän puolustajaksemme. Tässä yhteydessä kreikan kielessä käytettävää sanaa kreikkalaiset käyttävät arvostetuista ja suurista miehistä, joita rikollisilla ja syytetyillä oli mukanaan tuomioistuimissa, eikä vain siksi, että he edusmiehinä voisivat julistaa näiden syyttömyyttä vaan että he myös maineellaan, ystävyydellään tuomarin kanssa ja pätevillä puoltolauseillaan koettaisivat auttaa rikollista saamaan armahduksen tai ainakin lievemmän rangaistuksen. Tällaisen korkean ja vaikuttavan puolustajan Johannes vakuuttaa uskovilla olevan Herrassa Jeesuksessa hänen taivaallisen Isänsä luona. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan, kuten apostoli Paavali sanoo Hepr. 7:25 ja lisää: Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle Hepr. 7:26. Vielä hän sanoo: hän, siis Kristus on mennyt itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme13 Hepr. 9:24. Se tarkoittaa, että hän on siellä meidän puolustajanamme. No niin, siunatut kuulijat! Koska meillä siis on324 suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme Hepr. 4:14–16.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 18.
Den andra förrättningen, som nu hörer til Christi Öfversta Presta ämbete är den, at han äfven fullbordade lagen för oss. Guds vrede och eviga hämd på oss människor för syndenes skull, blef väl genom vår medlares fullkomliga försonings offer stillad, hvarigenom människorna kunde undgå den eviga förbannelsen, men deruti låg ännu ingen orsak för oss at vinna saligheten. Den kunde ej tilhöra någon annan än den som fullbordade Guds heliga fordringar, och dertil gafs oss syndare ingen förmåga; derföre åtog sig vår store Öfversta Prest äfven denna vår sak, nämligen at å våra vägnar och i vårt ställe318 fullborda eller fullkomligen hålla lagen. Til denna förrättning finne vi en fullkomlig grund uti hans helighet, i det han var aldeles utan synd Ebr. 4:15. Ja så at han ej en gång viste af synd. 2 Cor. 5:21. Hvarigenom han var i stånd, at til pricka hålla Guds lag. Den andra grunden härtil fås igen uti hans öfversvinneliga kärlek emot oss, som nogsamt lyser af det föregående, ty ingen kan hafva större kärlek, än när han utgifver sit lif för sina vänner Joh. 15:13. Huru hade hans ömma hjerta kunnat fördraga, at se oss sina från döden köpta barn blifva utan välsignelse och salighet? Men at vår Jesus värkeligen gjort det och upfyllt lagen, därom vitnar vår dyre Apostel nog tydeligen Rom. 5:19. där det heter såsom för ene människos olydnad äro månge vordne syndare; så varda ock för ens lydnos skull månge rättfärdige. Här gör Paulus en jämförelse emellan den första och den andra Adam14 och vil säga, at såsom hela verlden blef syndig genom det våra första föräldrar öfverträdde Guds bud, så blifver och saligheten förvärfvad åt alla genom Jesu Christi fullkomliga lydna, som består i lagsens fullkomliga hållande för oss, eller uti vårt ställe. Och hvad kan vara tydeligare än det, som samme Apostel säger härom Gal. 4:4,5. Tå ti319den vardt fullkomnad, sände Gud sin Son, föddan af qvinno, gjordan under lagen, det är at fullkomligen hålla den samma. Men til hvad ända? Jo på thet han skulle förlossa them, som under lagen voro, genom des upfyllande i deras ställe, at vi skullom få barnaskapet, det är genom denna oss tilegnade Christi helighet eller lagsens upfyllelse blifva berättigade til alsköns välsignelse och salighet; Til oförgängeligt, obesmittadt och ovanskeligt arf, hvilket i himmelen förvaradt är 1 Pet. 1:4. såsom hvaruti barnaskapet egenteligen består; emedan vi därigenom få en arfsrätt, at en gång få följa vår Frälsare såsom hans medarfvingar til denna osägeliga härligheten. Rom. 8:17. Men vår dyre Frälsares Jesu egna ord må sluteligen afgöra saken och häfva alla tvifvelsmål härom, då han säger: Jag är icke kommen til at uplossa lagen, och frisäga människor ifrån des förbindelse, utan til at i deras stad och ställe fullborda den. Matth. 5:17. Således har vår Jesus uti sitt Öfversta Presta-ämbete uträttat tvänne stora ting, nämligen det första, at vi icke skulle förgås, och det andra, at vi värkeligen skulle få evinnerligit lif. Joh. 3:16.
Men härtil kommer ännu den tredje vår Frälsares Öfversta Presta-förrättning, som består, uti förebedjandet. Den var320 tydeligen afbildad uti gamla Testamentets Öfversta Prests göromål, genom det rökvärk hvarmed han skulle ingå i det aldraheligaste 3 Mos. 16:13. Ty såsom et kosteligit rökvärk upfyller hela rummet med en angenäm och behagelig lukt, så äro ock alla rättskaffens bedjares rop och suckningar en söt lukt Herranom, den de troligen frambära, hvarföre ock bönen i gemen kallas rökvärk på flera än et ställe i den Heliga Skrift. Så säger til exempel Konung David Ps. 141:2. Min bön gälle in för tig, såsom et rökoffer, och mina händers uplyftande, såsom et afton offer. Och om de tjugu fyra äldsta läse vi uti Uppenbarelse bokens 5:8. at the hade hvar och en gyllene skålar fulla med rökvärk, hvarom Johannes säger, at de äro eller därmed beteknas the heligas böner. Då nu altså Öfversta Presten i gamla Testamentet, som var förebild til vår stora Öfversta Prest, gick in i det aldraheligaste med rökelse-kar och rökvärk, var tydeligit, at därmed skulle beteknas vår Frälsares Jesu förböner för oss syndare til vår försoning. Hvilka likväl, at tydeligen kunna föreställa denna saken, äro tväggehanda, nämligen antingen de hvilka vår Jesus redan offrade för oss under sin vandring här på jorden, eller ock de, som han efter sin upståndelse och himmels321färd ännu dageligen frambär för sina barn, och emedan de äro hvarannan mycket olika, må vi ock omröra hvardera serskildt. En och samma Guddomliga Christi Person förrättar väl dem båda, ämnet är ock enahanda i gemen nämligen hela människoslägtets frälsning, men hans rök-offer här var dock i många afseenden olika med det som sker i himmelen. Christi person, som bad för syndare här på jorden var i sin aldradjupaste förnedring, han stod i syndares ställe och såsom en Guds tjenare. Han frambragte äfven derföre sin förbön i aldra djupaste ödmjukhet, med uplyfte ögon til himmelen Joh. 11:41. med nedfallande på sina knän, Luc. 22:41. ja til och med på sitt ansigte Matth. 26:39 med djupa suckningar Marc. 7:34. med svår bedröfvelse. Matth. 26:38. Och Apostelen Paulus berättar at han på sina kötsdagar15 offrat bön och åkallan med starkt rop och tårar. Ebr. 5:7. Ämnet som han i detta tilståndet bad om var, at Hans himmelske Fader ville emottaga och godkänna det offer, som han skulle genom sin död frambära, och at Gud ville gifva dem, för hvilka han nu gaf sig i döden, nåd at genom tron kunna begagna sig af Hans lidande. Joh. 17:1,2, m. m. Däremot är hans förebedjande i himmelen af helt annan322 beskaffenhet, först i anseende til Person emedan han nu är uphögd och sitter äfven til sin människliga natur uti Guddomeligt Majestät, ära och härlighet på sin himmelske Faders högra hand, eller såsom Johannes såg honom efter sin Personliga ordning, midt i stolenom. Upp. B. 5:6.16 Olika är den ock til ämnet. Han behöfver icke mera bedja om godkännandet af försoningen; ty den är allaredan antagen af Gud och såsom fullkomlig til alla delar gillad; han beder allenast nu at denna försoning må tillämpas på syndare, at de därigenom få nåd och frälste varda. I synnerhet måste ock sjelfva bönesättet vara i himmelen helt olika med den förbön som skedde på jorden. Han bad då som en tjenare med djupaste undergifvenhet. Sådan bön har nu ingalunda rum, utan den är ett slags kärleksfullt påstående17 af sin himmelske Fader, med hvilken han deltager i enahanda härlighet, at hans betalning för syndare måtte såsom fullkomlig lända dem til befrielse ifrån sitt välförtjenta straff, och hans fullkomliga lydna dem til evig salighet. Härom säger Apostelen Paulus: Christus är den, som sitter på Guds högra hand och manar godt för oss. Rom. 8:34. Och Apostelen Johannes yttrar sig härom sålunda til sina Åhörare: Thetta skrifver jag eder, at323 I skolen icke synda: och om någor syndar, tå hafve vi en försvarare när Fadrenom Jesum Christum, then rättfärdig är. 1. Joh. 2:1. Evangelisten brukar här ett märkvärdigt talesätt; Han kallar Jesum Christum vår försvarare. Det ord som här förekommer i Grekiskan gafs bland de Greker åt sådana ansedda och stora Män, dem brottslige och anklagade hade med sig för Domstolen, at icke allenast såsom deras Måls-män förklara deras oskuld, utan ock at med sitt anseende, sin vänskap med Domaren och sitt gällande förord hjelpa den bråttslige til nåd eller åtminstone til någon lindring i straffet. Si en sådan, så hög och värkande förebedjare försäkrar Johannes de trogna om uti Herranom Jesu hos sin himmelske Fader. Hvarföre han ock kan evinnerliga saliga göra them som genom honom komma til Gud, och lefver altid och beder altid för them, som Apostelen Paulus säger Ebr. 7:25. och lägger detta til: En sådan Öfversta-Prest höfdes oss hafva, then ther helig vore, oskyldig, obesmittad, skild ifrån syndare och högre än himmelen. v. 26. Åter säger han: Han nemligen Christus är ingången i sjelfva himmelen, på thet han skall nu vara i Guds åsyn för oss. Cap. 9:24. Det är, at vara där vår förespråkare. Väl an mine välsignade Åhörare! Efter vi nu hafve324 en stor Öfversta-Prest, Jesum Guds son, som i himmelen faren är, så lät oss hålla bekännelsen; Ty vi hafve icke en Öfversta-Prest, som icke kan varkunna18 sig öfver vår svaghet, utan then som frestad är i alt ting lika som vi, dock utan synd; therföre lät oss trösteliga framgå til Nådastolen, at vi måge få barmhertighet, och finna nåd på then tid oss hjelp behöfves. Ebr. 4:14,15,16.
§ 18
Toinen Kristuksen ylipapin virkaan kuuluva tehtävä on se, että hän on myös täyttänyt lain meidän puolestamme. Jumalan viha ja ikuinen kosto meitä ihmisiä kohtaan syntien vuoksi tuli toki tämän meidän Välittäjämme täydellisen sovitusuhrin kautta tyynnytettyä, minkä avulla ihmiset saattoivat välttää ikuisen kirouksen, mutta tämä ei ollut vielä peruste meidän autuutemme saavuttamiseksi. Se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin sille, joka on täyttänyt Jumalan pyhät vaatimukset, eikä meille syntisille annettu siihen minkäänlaisia kykyjä. Siksi meidän suuri ylipappimme otti itselleen tämänkin meidän asiamme, nimittäin että hän on meidän puolestamme ja meidän sijastamme318 täyttänyt lain eli täydellisesti noudattanut sitä. Tähän tehtävään havaitsemme täydellisen perusteen hänen pyhyydessään, siinä että hän oli aivan ilman syntiä19 Hepr. 4:15, vieläpä niin, että hän ei kerta kaikkiaan synnistä tiennyt20 2. Kor. 5:21. Näin hän oli kykenevä pilkulleen noudattamaan Jumalan lakia. Toinen peruste tähän löytyy hänen ylitsevuotavasta rakkaudestaan meitä kohtaan, mikä tulee selvästi ilmi edellisestä, sillä suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta Joh. 15:13. Miten hänen hellä sydämensä olisi voinut kestää sen, että hän olisi nähnyt kuolemasta ostettujen lastensa jäävän ilman siunausta ja autuutta? Mutta siitä, että Jeesus todella teki sen ja täytti lain, todistaa kallis apostolimme hyvin selvästi Room. 5:19, jossa sanotaan: niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.21 Tässä Paavali suorittaa vertailun ensimmäisen ja toisen Aadamin22 välillä ja tahtoo sanoa, että niin kuin koko maailma tuli syntiseksi sen kautta että ensimmäiset esivanhempamme rikkoivat Jumalan käskyn, niin on myös Jeesuksen täydellinen kuuliaisuus hankkinut autuuden kaikille, ja tämä perustuu lain täydelliseen noudattamiseen meidän edestämme tai meidän sijastamme. Ja mikä olisi selvempää kuin mitä sama apostoli sanoo tästä Gal. 4:4–5 Mutta kun aika319 oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi, mikä tarkoittaa lain täydellistä noudattamista. Mutta missä tarkoituksessa? Aivan, lunastaakseen lain alaisina elävät täyttämällä lain heidän sijastaan, että me pääsisimme lapsen asemaan, siis että me tämän meille omistetun Kristuksen pyhyyden tai lain täyttymisen kautta olisimme oikeutetut kaikkinaiseen siunaukseen ja autuuteen, perintöön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna meille taivaissa23 1. Piet. 1:4. Sitähän lapsen asema varsinaisesti on, koska me sen kautta saimme perintöoikeuden, että saamme kerran seurata Vapahtajaamme hänen kanssaperillisinään tähän sanomattomaan kirkkauteen Room. 8:17. Mutta kalliin Vapahtajamme Jeesuksen omat sanat ratkaiskoot lopuksi asian ja häivyttäkööt kaikki epäilyt, kun hän sanoo: minä en ole tullut lakia kumoamaan ja julistamaan ihmisiä vapaaksi sen sitoumuksista vaan heidän puolestaan ja sijastaan täyttämään sen24 Matt. 5:17. Näin on Jeesus ylimmän papin virassaan suorittanut kaksi suurta asiaa, nimittäin ensiksi, ettemme joutuisi kadotukseen, ja toiseksi, että me todella saisimme iankaikkisen elämän Joh. 3:16.
Mutta tähän tulee vielä kolmas meidän Vapahtajamme ylipapin tehtävä, nimittäin esirukous. Se oli320 selkeästi kuvattu Vanhan testamentin ylipapin toimissa, kun tämä suitsukkeen kera menisi kaikkein pyhimpään 3. Moos. 16:13. Sillä niin kuin kallisarvoinen suitsuke täyttää koko huoneen miellyttävällä ja suloisella tuoksulla, niin ovat myös kaikkien oikeamielisten rukoilijoiden huudot ja huokaukset Herralle suloinen tuoksu, jonka he uskollisesti tuovat hänen eteensä, ja siksi rukouksia yleisesti kutsutaankin uhrisavuksi useammassa kuin yhdessä Pyhän kirjan kohdassa. Esimerkiksi kuningas Daavid sanoo: Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri Ps. 141:2. Ja Ilmestyskirjan kohdasta 5:8 luemme kahdestakymmenestäneljästä vanhimmasta, miten heillä kullakin oli kultamalja täynnä uhrisavua, mistä Johannes sanoo, että ne ovat tai merkitsevät pyhien rukouksia. Kun nyt siis ylipappi Vanhassa testamentissa, joka ennakoi meidän suurta ylipappiamme, meni kaikkein pyhimpään suitsutusastian ja suitsukkeen kera, oli selvä, että tämä tarkoittaisi meidän Vapahtajamme Jeesuksen esirukouksia meidän syntisten puolesta meidän sovitukseksemme. Näitä on kuitenkin, jotta ymmärtäisimme tämän asian selvästi, kahdenlaisia, nimittäin ne jotka Jeesuksemme jo uhrasi meidän puolestamme eläessään täällä maan päällä, ja sitten niitä, joita hän ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa321 jälkeen yhä päivittäin esittää lastensa puolesta. Ja koska nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan, meidän tulee tarkastella kumpaakin erikseen. Yksi ja sama jumalallinen Kristuksen persoona suorittaa toki ne molemmat, ja aihekin on yleisesti molemmissa sama, nimittäin koko ihmissuvun pelastaminen, mutta hänen uhrisavunsa täällä oli kuitenkin monessa suhteessa erilainen kuin se, joka tapahtuu taivaassa. Kristuksen persoona, joka rukoili syntisten puolesta täällä maan päällä, oli kaikkein syvimmässä alennuksessaan, hän seisoi syntisen paikalla Jumalan palvelijana. Hän esittikin siksi esirukouksensa kaikkein nöyrimmin, silmät kohotettuina taivaaseen Joh. 11:41, langeten polvilleen Luuk. 22:41 ja vieläpä kasvoilleen Matt. 26:39, syvään huokaillen Mark. 7:34 ja syvästi murheellisena Matt. 26:38. Ja apostoli Paavali kertoo, miten lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä huusi rukouksia ja anomuksia25 Hepr. 5:7. Asia, jota hän tässä tilanteessa pyysi, oli se, että hänen taivaallinen Isänsä ottaisi vastaan ja hyväksyisi uhrin, jonka hän kuolemallaan tulisi suorittamaan ja että Jumala armon antaisi niille, joiden vuoksi hän nyt antoi itsensä kuolemaan, jotta he uskossa voisivat hyötyä hänen kärsimyksestään Joh. 17:1–2 ym. Hänen esirukouksensa taivaassa sitä vastoin ovat aivan toisenlaisia,322 ensinnäkin suhteessa persoonaan, koska hänet nyt on korotettu ja myös hänen ihmisluontonsa istuu jumalallisessa majesteettisuudessaan, kunniassaan ja ihanuudessaan taivaallisen Isänsä oikealla puolella, tai niin kuin Johannes Hänen persoonansa järjestyksen mukaisesti näki, seisoo valtaistuimen edessä Ilm. 5:6. Myös aihe on erilainen. Hänen ei tarvitse enää rukoilla sovituksen hyväksymistä, sillä Jumala on sen jo hyväksynyt ja se on kaikilta osin täysin pätevä. Hän rukoilee nyt vain sitä, että tätä sovitusta sovellettaisiin syntisiin, niin että he näin saisivat armon ja tulisivat pelastetuiksi. Etenkin itse rukoilemisen tavan täyty taivaassa olla täysin erilainen kuin maan päällä tapahtuneet esirukoukset. Hän rukoili silloin nöyrimpänä palvelijana. Sellaisille rukouksille ei nyt ole sijaa, vaan se on eräänlainen rakastava vaatimus hänen taivaalliselle Isälleen, jonka kanssa hän jakaa saman kirkkauden ja esittää, että hänen täydellinen maksunsa syntisten puolesta tuottaisi näille vapautuksen heidän täysin ansaitusta rangaistuksestaan ja hänen täydellinen kuuliaisuutensa toisi heille ikuisen autuuden. Tästä sanoo apostoli Paavali: Kristus istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme Room. 8:34. Apostoli Johannes sanoo tästä kuulijoilleen näin: Kirjoitan tämän teille, jotta323 ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus 1. Joh. 2:1. Evankelista käyttää tässä huomionarvoista ilmaisua: hän kutsuu Jeesusta Kristusta meidän puolustajaksemme. Tässä yhteydessä kreikan kielessä käytettävää sanaa kreikkalaiset käyttävät arvostetuista ja suurista miehistä, joita rikollisilla ja syytetyillä oli mukanaan tuomioistuimissa, eikä vain siksi, että he edusmiehinä voisivat julistaa näiden syyttömyyttä vaan että he myös maineellaan, ystävyydellään tuomarin kanssa ja pätevillä puoltolauseillaan koettaisivat auttaa rikollista saamaan armahduksen tai ainakin lievemmän rangaistuksen. Tällaisen korkean ja vaikuttavan puolustajan Johannes vakuuttaa uskovilla olevan Herrassa Jeesuksessa hänen taivaallisen Isänsä luona. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan, kuten apostoli Paavali sanoo Hepr. 7:25 ja lisää: Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle Hepr. 7:26. Vielä hän sanoo: hän, siis Kristus on mennyt itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme26 Hepr. 9:24. Se tarkoittaa, että hän on siellä meidän puolustajanamme. No niin, siunatut kuulijat! Koska meillä siis on324 suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme Hepr. 4:14–16.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Toinen katekismussaarna, § 17
Next Section: Toinen katekismussaarna, § 19
Places:
Names: Paul
Biblical references:
Subjects: