Previous Section: Toinen saarna käskyistä, § 22
Next Section: Toinen saarna käskyistä, § 24
§. 23.
Men härvid blifver icke mindre angeläget at förklara, hvilka de äro, som kunna rätteligen iakttaga denna sin pligt emot sin Gud. De ogudaktiga äro antingen aldeles utan förtröstan, eller göra de sig allenast et falskt hopp. De söka i nödenes tid gemenligen sina egna Gudar, de lita på sina egna goda anstalter, de trösta på sin inbillade dygd och beskedlighet, de räkna på sina vänner och gynnare, och tilbedja guldkalfven, verldenes förgängeliga rikedomar: Dem knäfalla de före, och böja sig före, och säja: Frälsa oss; ty I ären våra Gudar; Es. 44:17. ehuru Herren uttryckeligen ropar ve öfver sådana, och säger: Förbannad är den man, som förliter sig uppå mennisko, och sätter kött, eller något annat utom Gud, sig till arm, och viker238 med sit hjerta ifrå Herranom, Jer. 17:5. Sådana kunna aldrig efter Frälsarens egen utsago tjena två herrar, Mat. 6:24. ehvad de ock tala om honom, för at intet aldeles visa sig olika rätta Christna. Och hvad hjelper det dem, om de ock i et blindt förlitande på Guds allmänna godhet, eller på sin egen utvärtes erbara vandel, gjorde några anspråk på Guds hjelp? Så länge de intet ingått i Nådenes ordning, genom hvilken allena den öfver synden förtörnade Guden kan blidkas, men aldrig annorlunda; blifva de för Gudi intet annat än agnar, dem olycksstormen bortförer; Ps. 1:4. ty så heter det med rätta: De ogudaktigas ögon skola försmäckta, och skola icke undkomma kunna; ty deras hopp skall fela deras själ. Jobs 11:20. Derföre säger David: Hvad de ogudaktige gärna vilja, det blifver om intet, Ps. 112:10. och Apostelen Paulus uttrykeligen, at de intet hopp hafva, 1. Thes. 4:13. och så mycket mindre någon förtröstning. Det är således allenast de rätta trogna, som kunna iakttaga denna sin dyrbara och saliga pligt, at förtrösta uppå Herran. Det är i sjelfva upväckelsen, hvarest Gud första gången slagit styltorna hos dem undan deras förra falska hopp och bedrägeliga förtröstan. Då hafva de andra Gudarna fallit, och läm239nat den arma syndaren aldeles utan hopp på den sidan, förlorad till själ och kropp, i hvilken förlägenhet den dragande nåden hafver ledt honom till medlaren Jesum, som är den rätta och enda hörnestenen; Ap. G. 4:11. ehuru beklageligen många bygningsmänner förkasta den, hvarpå alt vårt salighets hopp skall fotas. I honom har själen funnit sin Förbarmare, och Hans milda ögnakast, Hans bergfasta löften hafva gifvit et nytt, et ädlare hopp, en försäkran om nåd och förlåtelse genom Honom, om Guds inneboende i dess hjerta, och om alt godt med och igenom honom i tid och evighet; hvarigenom man med full trygghet hvilar med sit hjerta i sin Guds välbehag. Si sådant är Guds barnas rätta hopp, sådan deras förtröstning, och detta är den enda ordning, i hvilken vi kunna komma därtill; såsom Apostelen Petrus det uttryckeligen förklarar: Välsignad vare Gud, och vårs Herras Jesu Christi Fader, som oss för sin stora barmhertighet hafver födt på nytt till et lefvandes hopp, till et oförgängeligit, obesmittadt och ovanskeligit arf, hvilket i himmelen förvaradt är till eder. 1. Pet. 1:3,4.
§ 23
Mutta tässä on myös yhtä lailla aiheellista selvittää, keitä ovat ne, jotka voivat todella noudattaa tätä velvollisuuttaan Jumalaansa kohtaan. Jumalattomat ovat joko täysin ilman luottamusta tai sitten he ovat täysin väärässä toivossa. Hädän hetkellä he yleensä etsivät omia jumaliaan, luottavat omiin hyviin tekoihinsa, turvautuvat kuviteltuun hyveellisyyteensä ja kunnollisuuteensa, laskevat ystäviensä ja suosijoidensa varaan ja palvovat kultaista vasikkaa, maailman katoavaista rikkautta, ”jota he kumartavat ja rukoilevat sanoen: Pelastakaa meidät, sillä te olette meidän jumaliamme!”1 Jes. 44:17, vaikka Herra nimenomaan kiroaa sellaiset ja sanoo: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, ja tekee lihan, tai jonkin muun kuin Jumalan, käsivarrekseen, mies, jonka238 sydän luopuu Herrasta!2 Jer. 17:5. Sellaiset eivät voi koskaan Vapahtajan omin sanoin palvella kahta herraa Matt. 6:24, vaikka he hänestä puhuvatkin, niin etteivät näyttäisi täysin poikkeavan todellisista kristityistä. Ja miten se auttaisi heitä, jos he sokeasti Jumalan yleiseen hyvyyteen luottaen, tai oman vaelluksena ulkoiseen nuhteettomuuteen luottaen jollain tapaa vaatisivatkin Jumalan apua? Niin kauan kuin he eivät ole astuneet sisään armonjärjestykseen, jonka kautta syntien vihastuttama Jumala yksin voidaan lepyttää, mutta ei millään muulla tavoin, he eivät ole Jumalalle muuta kuin akanoita, jotka turmion tuuli hajottaa3 Ps. 1:4. Sillä perustellusti sanotaan: Mutta jumalattomien silmät kuihtuvat, he eivät enää löydä pakotietä, sillä heidän sielunsa toiveet raukeavat4 Job 11:20. Daavid sanookin: Tyhjiin raukeavat jumalattomien toiveet! Ps. 112:10, ja apostoli Paavali sanoo nimenomaan, että heillä ei ole toivoa5 1. Tess. 4:13, ja vielä vähemmän minkäänlaista luottamusta. Vain oikeat uskovat voivat siis noudattaa tätä kallista ja pyhää turvaamista Herraan. Jumala on jo itse herätyksessä lyönyt nurin heidän aikaisemman väärän toivonsa ja petollisen luottamuksensa puujalat. Silloin ovat muut jumalat sortuneet ja jättäneet239 sielunsa ja ruumiinsa menettäneen syntisparan täysin ilman toivoa siltä puolelta, missä neuvottomuuden tilassa armo on vetänyt hänet puoleensa ja johtanut hänet sovittajan, Jeesuksen luo, joka on ainoa ja oikea kulmakivi Ap. t. 4:11. Tosin valitettavan monille rakennusmiehille ei kelpaa se, mihin kaikki meidän autuutemme toivo perustuu. Hänessä sielu on löytänyt Armahtajansa. Hänen lempeä katseensa, hänen vuorenvarmat lupauksensa ovat antaneet uuden, jalomman toivon, vakuutuksen armosta ja anteeksiantamuksesta hänessä, vakuutuksen siitä, että Jumala asuu hänen sydämessään ja tuo hänelle myötään ja mukanaan kaiken hyvän ajassa ja ikuisuudessa, minkä vuoksi ihminen voi sydämessään täysin varmana levätä Jumalansa suosiossa. Tällainen on Jumalan lasten oikea toivo, tällainen on heidän turvansa ja tämä on se ainoa järjestys, jossa me sen voimme saavuttaa. Niin kuin apostoli Pietari selkeästi sanoo: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuressa laupeudessaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten6 1. Piet. 1:3–4.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 23.
Men härvid blifver icke mindre angeläget at förklara, hvilka de äro, som kunna rätteligen iakttaga denna sin pligt emot sin Gud. De ogudaktiga äro antingen aldeles utan förtröstan, eller göra de sig allenast et falskt hopp. De söka i nödenes tid gemenligen sina egna Gudar, de lita på sina egna goda anstalter, de trösta på sin inbillade dygd och beskedlighet, de räkna på sina vänner och gynnare, och tilbedja guldkalfven, verldenes förgängeliga rikedomar: Dem knäfalla de före, och böja sig före, och säja: Frälsa oss; ty I ären våra Gudar; Es. 44:17. ehuru Herren uttryckeligen ropar ve öfver sådana, och säger: Förbannad är den man, som förliter sig uppå mennisko, och sätter kött, eller något annat utom Gud, sig till arm, och viker238 med sit hjerta ifrå Herranom, Jer. 17:5. Sådana kunna aldrig efter Frälsarens egen utsago tjena två herrar, Mat. 6:24. ehvad de ock tala om honom, för at intet aldeles visa sig olika rätta Christna. Och hvad hjelper det dem, om de ock i et blindt förlitande på Guds allmänna godhet, eller på sin egen utvärtes erbara vandel, gjorde några anspråk på Guds hjelp? Så länge de intet ingått i Nådenes ordning, genom hvilken allena den öfver synden förtörnade Guden kan blidkas, men aldrig annorlunda; blifva de för Gudi intet annat än agnar, dem olycksstormen bortförer; Ps. 1:4. ty så heter det med rätta: De ogudaktigas ögon skola försmäckta, och skola icke undkomma kunna; ty deras hopp skall fela deras själ. Jobs 11:20. Derföre säger David: Hvad de ogudaktige gärna vilja, det blifver om intet, Ps. 112:10. och Apostelen Paulus uttrykeligen, at de intet hopp hafva, 1. Thes. 4:13. och så mycket mindre någon förtröstning. Det är således allenast de rätta trogna, som kunna iakttaga denna sin dyrbara och saliga pligt, at förtrösta uppå Herran. Det är i sjelfva upväckelsen, hvarest Gud första gången slagit styltorna hos dem undan deras förra falska hopp och bedrägeliga förtröstan. Då hafva de andra Gudarna fallit, och läm239nat den arma syndaren aldeles utan hopp på den sidan, förlorad till själ och kropp, i hvilken förlägenhet den dragande nåden hafver ledt honom till medlaren Jesum, som är den rätta och enda hörnestenen; Ap. G. 4:11. ehuru beklageligen många bygningsmänner förkasta den, hvarpå alt vårt salighets hopp skall fotas. I honom har själen funnit sin Förbarmare, och Hans milda ögnakast, Hans bergfasta löften hafva gifvit et nytt, et ädlare hopp, en försäkran om nåd och förlåtelse genom Honom, om Guds inneboende i dess hjerta, och om alt godt med och igenom honom i tid och evighet; hvarigenom man med full trygghet hvilar med sit hjerta i sin Guds välbehag. Si sådant är Guds barnas rätta hopp, sådan deras förtröstning, och detta är den enda ordning, i hvilken vi kunna komma därtill; såsom Apostelen Petrus det uttryckeligen förklarar: Välsignad vare Gud, och vårs Herras Jesu Christi Fader, som oss för sin stora barmhertighet hafver födt på nytt till et lefvandes hopp, till et oförgängeligit, obesmittadt och ovanskeligit arf, hvilket i himmelen förvaradt är till eder. 1. Pet. 1:3,4.
§ 23
Mutta tässä on myös yhtä lailla aiheellista selvittää, keitä ovat ne, jotka voivat todella noudattaa tätä velvollisuuttaan Jumalaansa kohtaan. Jumalattomat ovat joko täysin ilman luottamusta tai sitten he ovat täysin väärässä toivossa. Hädän hetkellä he yleensä etsivät omia jumaliaan, luottavat omiin hyviin tekoihinsa, turvautuvat kuviteltuun hyveellisyyteensä ja kunnollisuuteensa, laskevat ystäviensä ja suosijoidensa varaan ja palvovat kultaista vasikkaa, maailman katoavaista rikkautta, ”jota he kumartavat ja rukoilevat sanoen: Pelastakaa meidät, sillä te olette meidän jumaliamme!”7 Jes. 44:17, vaikka Herra nimenomaan kiroaa sellaiset ja sanoo: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, ja tekee lihan, tai jonkin muun kuin Jumalan, käsivarrekseen, mies, jonka238 sydän luopuu Herrasta!8 Jer. 17:5. Sellaiset eivät voi koskaan Vapahtajan omin sanoin palvella kahta herraa Matt. 6:24, vaikka he hänestä puhuvatkin, niin etteivät näyttäisi täysin poikkeavan todellisista kristityistä. Ja miten se auttaisi heitä, jos he sokeasti Jumalan yleiseen hyvyyteen luottaen, tai oman vaelluksena ulkoiseen nuhteettomuuteen luottaen jollain tapaa vaatisivatkin Jumalan apua? Niin kauan kuin he eivät ole astuneet sisään armonjärjestykseen, jonka kautta syntien vihastuttama Jumala yksin voidaan lepyttää, mutta ei millään muulla tavoin, he eivät ole Jumalalle muuta kuin akanoita, jotka turmion tuuli hajottaa9 Ps. 1:4. Sillä perustellusti sanotaan: Mutta jumalattomien silmät kuihtuvat, he eivät enää löydä pakotietä, sillä heidän sielunsa toiveet raukeavat10 Job 11:20. Daavid sanookin: Tyhjiin raukeavat jumalattomien toiveet! Ps. 112:10, ja apostoli Paavali sanoo nimenomaan, että heillä ei ole toivoa11 1. Tess. 4:13, ja vielä vähemmän minkäänlaista luottamusta. Vain oikeat uskovat voivat siis noudattaa tätä kallista ja pyhää turvaamista Herraan. Jumala on jo itse herätyksessä lyönyt nurin heidän aikaisemman väärän toivonsa ja petollisen luottamuksensa puujalat. Silloin ovat muut jumalat sortuneet ja jättäneet239 sielunsa ja ruumiinsa menettäneen syntisparan täysin ilman toivoa siltä puolelta, missä neuvottomuuden tilassa armo on vetänyt hänet puoleensa ja johtanut hänet sovittajan, Jeesuksen luo, joka on ainoa ja oikea kulmakivi Ap. t. 4:11. Tosin valitettavan monille rakennusmiehille ei kelpaa se, mihin kaikki meidän autuutemme toivo perustuu. Hänessä sielu on löytänyt Armahtajansa. Hänen lempeä katseensa, hänen vuorenvarmat lupauksensa ovat antaneet uuden, jalomman toivon, vakuutuksen armosta ja anteeksiantamuksesta hänessä, vakuutuksen siitä, että Jumala asuu hänen sydämessään ja tuo hänelle myötään ja mukanaan kaiken hyvän ajassa ja ikuisuudessa, minkä vuoksi ihminen voi sydämessään täysin varmana levätä Jumalansa suosiossa. Tällainen on Jumalan lasten oikea toivo, tällainen on heidän turvansa ja tämä on se ainoa järjestys, jossa me sen voimme saavuttaa. Niin kuin apostoli Pietari selkeästi sanoo: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuressa laupeudessaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten12 1. Piet. 1:3–4.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Toinen saarna käskyistä, § 22
Next Section: Toinen saarna käskyistä, § 24
Places:
Names: Paul
Biblical references:
Subjects: