Previous Document:
Next Document:
Alkuperäinen dokumentti: Nimimerkin 36 års Landtbrukare och 60 års Man kirjoitus Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehdessä 27.7.1778, nro 167.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. Ordenstryckeriet, Stockholm, 1778.
Perusteksti: Dageliga Tidningar, Eller: Dagligt Allehanda -lehden sidottu nide, vuosikerta 1778, Dagstidning 1700–1850, Kungliga biblioteket.
Kuvalähde: Kungliga biblioteket.
[1]
Hwad min Herre i Dagligt Allehanda skrifwit om wårt sjelfswåldiga Tjänstefolk med hwad mera, är skrifwit af en förnuftig och ärfaren Hushållare, men helt säkert beswarat af någon oförnuftig Dräng, på sin och de andras wägnar, hwilka icke wilja lefwa efter Lag och all mänsklig billighet,1 utan aldeles tygellösa.
En enda tilläggning får jag göra, näml. at sedan de nu på Auction til den mästbjudande hafwa änteligen stadt bort sig2 för et år, NB. i orätter tid, som mäst sker, så fråga de noga ut ibland sine, hwilka som mer skola komma dit; då får en Husbonde äfwen hålla til godo at de sända återbud, at om Pehr kommer dit wil Hans icke komma, eller om Cajsa kommer dit wil icke Maja komma, ty de lida3 icke hwarannan. Således skall den arma Landtbrukaren wara skyldig at alt noga utfråga, innan han kan wara säker, emedan Husbondens egen tystlåtenhet icke kan hindra dem underrättelse, ty de sägat4 för hwarandra.
Med denna omständighet rörande Tjänstefolket och deras olagligheter, har jag pinats i några och 30 år, ehuru jag håller mitt (Gud wet jag säger sant) folk bättre än alla andra och gifwer dem = = = = än alla andra; men efter min ringa tankekraft, kan sjelfswåldet icke bättre hämmas än om wår store och wise Konung widtoge den författning at eho5 som kunde bewisa at någon, ehwem6 det wara månde, läto skrifwa flere hos sig än hwilka dageligen gingo til hans disk och duk,7 samt befunno sig wärkel. i hans hus och tjänst; eller om någon Bonde skyddade eller läto någon bygga sig Backstuga på deras ägor, som icke i det minsta hade at bruka et Tunnelands Åker, och däremot swarande Äng, så skulle han plickta 3 000 daler K:mt til angifwaren för hwarje sådan olaglig skyddad person; ty en sådan gör den wärsta tid i Landet, emedan om[2] han kan föda sig en Häst, så röfwar han om wintern alla Skogar, och kan sälja både Bräder och Plank wåren därpå, fastän på ägorne icke skulle finnas så stor sticka at han kunde förstöra sit öga därmed; och om sommaren när bråd bärgsel8 eller annat oundwikeligt arbete förefaller, så twingar han Landtmannen at gifwa sig hwad honom lyster, och därutinnan äro de så ense, at icke den ena gifwer bättre köp än den andra; när det åter kommer til hösten at Landtmannen i hast behöfwer til utsäde och bröd, så twingas Åkerbrukaren at låta en sådan sjelf säga huru mycket honom behagar tröska til Spans,9 och så begynner han wid winterens annalkande sin samma tour; är icke alt detta i högsta måtton beklageligt för en Landtman, och huru skall han kunna rusta och skatta;10 men om denna Författning widtogos, så skulle jag och andra snart förtjäna oss flere tusende plåtar, ja, jag skulle angifwa och bewisa, om det ock woro min egen Far och Bror, och då skulle min Herre få se Lättingarnes och Skogs-röfwarenas ofärd, samt Landtmannen icke hafwa så ondt efter folk och arbetare; och sådant borde ske äfwen i Städer wid stora Bruk, in summa öfwer hela Riket; men nu låter den skrifwa sig för Skött,11 en annan för Fiskare, den ena för det och en annan et annat, och är aldrig i hans hus oftare än han skall arbeta, kan hända Krono-utlagorne af, då han ändteligen wäl ibland kan hända får göra skäl för dem, men det aktar han ej, ty sedan får han hela öfriga året gå på kap och rof.
All wår redbaraste Egendom består i wår Boskaps-skötsel på Landet, äro wi olycklige därutinnan så går då alt förlorat; nu sedan öfwerflöd i kläder stigit til sit högsta, har man ondt efter goda och förståndiga Ladugårds-pigor, hälst och emedan alla få kläda sig lika,12 och Ladugårds-pigan sliter wärkeligen tredubbelt mera ondt, besynnerligen Höst, Winter och Wår, då de andra få wara uppe och sköta insyslorne,13 och efter slika Stugu-Nympher, som ofta hafwa tilfälle at förtjäna sig en styfwer jämte, då Ladugårds-pigan måste slita ondt och sällan hafwa tilfället, finnes ingen brist.
Men giss på min Herre, om så hände, at ingen som tjänte uppe, ehwad syssla hon bestridde, icke finge bära det minsta af Siden, nej icke en aln siden-band, utan om hon beträddes därmed, skulle til NB. angifwaren plikta 20 daler S:mt och warda äre-lös dömd14 för det hon brutit Konungens bud och befallning; då försäkrar jag at man skulle få tjogtals15 Ladugårds-pigor, och då finge man wälja dem som woro förståndiga och hade lust för boskaps skötande, hwilka för sina granna kläder woro begärlige för Drängarne och de öfrige odugelige woro twungne at taga tjenst uppe eller wid insyslor, ty när en hushållare behöfwer en, twå eller 3:ne Ladugårds-pigor, så är af nöden 3 a 4 ja 5 andra, alt som hushållet är stort til, ja jag försäkrar at många lade sig på den syslan; när nu en sådan kunde bewisa med Husbondens och Prästens bewis, at hon tjent i 10 år på et ställe, och med all ömhet skött hans Ladugård, så borde hon då komma på förslag efter nummer och tour, at njuta de 300 Dal. K:mts Brudskatt, som de njuta, hwilka för andra slögder angifwas såsom de dugeligaste,16 hälst och emedan det mäst ankommer på de förre huru Fåren, Linet och Hampan skötes, som just är Rudimaterien17 hwaraf de andre skola wisa sin snällhet.18
36 års Landtbrukare och 60 års Man.
[1]
Sen, mitä arvoisa herra on Dagligt Allehandassa kirjoittanut omavaltaisesta palvelusväestämme, on kirjoittanut järkevä ja kokenut taloudenpitäjä, mutta täysin varmasti siihen on vastannut joku typerä renki sekä omasta puolestaan että muidenkin sellaisten puolesta, jotka eivät halua elää lakien ja kaiken inhimillisen kohtuuden mukaisesti, vaan aivan hillittömästi.
Teen vain yhden ainoan lisäyksen, nimittäin sen, että kun he ovat huutokaupassa lopultakin kaupanneet itsensä palvelukseen vuodeksi, huomattakoon, väärään aikaan, kuten useimmiten käy, he usein kyselevät tarkoin omiensa joukosta, keitä muita on tulossa samaan paikkaan. Silloin isäntä saa pitää hyvänään sen, että he lähettävät peruutuksia kertoen, että jos Pekka tulee, niin Hannu ei tule tai jos Kaisa tulee, niin Maija ei tule, koska he eivät siedä toisiaan. Niinpä maanviljelijäparka joutuu tekemään hyvin tarkkoja tiedusteluja ennen kuin voi olla varma asiasta, koska isännän oma vaitonaisuus ei estä heitä saamasta tietoja, puhuvathan he keskenään.
Tämä palkollisten ja heidän laittomien menettelytapojensa aiheuttama piina on vaivannut minua runsaat 30 vuotta, vaikka kohtelen (Jumala tietää, että puhun totta) väkeäni paremmin kuin kukaan muu ja annan heille – – – – kuin kukaan muu; mutta vähäisen järkeni mukaan omavaltaisuuden estämiseen ei ole parempaa keinoa kuin se, että suuri ja viisas kuninkaamme antaisi sellaisen säädöksen, että jokainen, joka pystyisi todistamaan jonkun, kenen tahansa, antaneen merkitä palvelukseensa useamman kuin ne, jotka päivittäin aterioivat hänen pöydässään ja todellakin tekevät työtä hänen talossaan ja palveluksessaan, tai jonkun talonpojan ottaneen suojelukseensa sellaisen tai antaneen luvan mäkituvan rakentamiseen mailleen sellaiselle, jolla ei ole viljeltävänään vähintään yhtä tynnyrinalaa maata ja sitä vastaavaa niittyalaa, tuollainen henkilö joutuisi maksamaan ilmiantajalle 3 000 taaleria kuparirahaa sakkona jokaisesta tuollaisesta laittomasti suojeluksen saaneesta yksilöstä. Saahan tuollainen asukki aikaan suurinta kurjuutta maahan ajan mittaan, sillä jos[2] hän pystyy ruokkimaan hevosen, hän rosvoaa talven aikana kaikki metsät ja voi seuraavana keväänä myydä niin lautoja kuin lankkujakin, vaikka hänen maillaan ei kasvaisi niin suurta tikkua, että hän pystyisi pistämään sillä silmäänsä puhki; ja kesällä, kun heinänkorjuu on tehtävä yllättävän nopeasti tai muuta väistämättä tehtävää työtä on edessä, hän pakottaa maamiehen maksamaan niin paljon kuin hän vain haluaa, ja siinä asiassa nuo ihmiset ovat niin yksimielisiä, ettei yksikään lupaudu töihin toista halvemmalla. Kun maamies sitten syksyllä tarvitsee nopeasti viljaa niin kylvösiemeneksi kuin leipääkin varten, peltomiehen on pakko antaa tuollaisen ihmisen itse sanoa, minkä osuuden hän haluaa suvaitakseen puida viljan, ja sitten hän talven lähestyessä aloittaa saman kierroksensa. Tämä kaikki on maamiehen kannalta mitä valitettavinta, ja miten maamies edes voi näissä oloissa varustaa oman taloutensa ja maksaa veronsa. Jos kuitenkin tuollainen säädös annettaisiin, voisin minä kuten monet muutkin ansaita tuhansia plootuja. Niin, minä voisin ilmiantaa ja todistaa, vaikka syyllinen olisi oma isäni tai veljeni, ja silloinpa arvoisa herra saisi nähdä, kuinka huonosti vetelehtijöille ja metsänhävittäjille kävisi, eikä maamiehellä olisi tällaista pulaa väestä ja työntekijöistä. Sama järjestys pitäisi panna toimeen myös kaupungeissa ja suurissa ruukeissa, kaiken kaikkiaan koko valtakunnassa. Nyt kuitenkin joku antaa kirjoituttaa itsensä palvelukseen metsästäjänä ja toinen kalastajana, yksi yhteen ja toinen toiseen työhön, eikä tuollainen ihminen ole koskaan isäntänsä talossa enempää kuin sen verran, että saa kenties kruunulle menevät maksut korvatuksi, jos hän joskus kenties joutuu tekemään niistä tiliä, mutta siitä hän ei piittaa, sillä sitten hän saa koko loppuajan vuodesta kuljeskella rosvoretkillään.
Kaikkein tuottavin omaisuutemme maaseudulla on karjataloutemme: jos me siinä epäonnistumme, kaikki menee hunningolle. Nyt, kun vaatteiden ylenmääräinen hienous on kohonnut korkeimmilleen, on puutetta hyvistä ja järkevästi toimivista navettapiioista, varsinkin siitä syystä, että kaikki saavat nykyisin pukeutua samanlaisiin vaatteisiin,19 ja navettapiika raataa todellakin kolminkertaisesti etenkin syksyllä, talvella ja keväällä, kun muut saavat oleilla päärakennuksessa ja hoidella sisätöitä. Eikä tuollaisista tupaneideistä, jotka useinkin saavat tilaisuuden ansaita jonkin pennosen työnsä ohessa, samaan aikaan kun navettapiian on raadettava raskaasti saamatta samaa tilaisuutta juuri koskaan, ole minkäänlaista pulaa.
Mutta kuvitelkaapa, arvoisa herra, jospa kävisi niin, ettei kukaan päärakennuksessa palveleva, tekipä hän mitä työtä tahansa, saisi kantaa yllään pienintäkään silkin palasta, ei edes kyynärän mittaista silkkinauhaa, vaan sellaisesta tavattu joutuisi, huomatkaa, ilmiantajalleen maksamaan 20 hopeataalerin sakon ja tuomittaisiin kunniansa menettäneeksi,20 koska on rikkonut kuninkaan antamaa kieltoa vastaan. Vakuutan, että silloin saataisiin kymmenittäin navettapiikoja ja heistä voisi valita sellaiset, jotka toimivat järkevästi ja pitävät karjanhoitotöistä ja joihin rengit mieltyvät heidän koreiden vaatteittensa takia, ja muut tähän kelpaamattomat joutuisivat palvelemaan päärakennuksessa eli huolehtimaan sisätöistä, sillä kun talonpitäjä tarvitsee 2 tai 3 navettapiikaa, tarvitaan myös 3, 4 tai 5 muuta talouden suuruuden mukaisesti. Vakuutanpa, että monet ryhtyisivät tuohon työhön. Jos tuollainen nainen voisi isännän ja papin todistuksen nojalla osoittaa palvelleensa samassa talossa 10 vuotta ja hoitaneensa isännän navettaa mitä huolellisimmin, hänet pitäisi asettaa ehdolle saamaan vuorollaan 300 kuparitaalerin morsiuslahja, joka myönnetään muiden käsityöalojen parhaiksi ilmoitetuille naisille,21 etenkin sen takia, että pääasiassa juuri ensiksi mainituista riippuu, miten lampaista, pellavasta ja hampusta huolehditaan, siis niistä raaka-aineista, joiden käsittelyssä noiden toisten on osoitettava näppäryytensä.
36 vuotta maata viljellyt 60-vuotias mies.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Hwad min Herre i Dagligt Allehanda skrifwit om wårt sjelfswåldiga Tjänstefolk med hwad mera, är skrifwit af en förnuftig och ärfaren Hushållare, men helt säkert beswarat af någon oförnuftig Dräng, på sin och de andras wägnar, hwilka icke wilja lefwa efter Lag och all mänsklig billighet,22 utan aldeles tygellösa.
En enda tilläggning får jag göra, näml. at sedan de nu på Auction til den mästbjudande hafwa änteligen stadt bort sig23 för et år, NB. i orätter tid, som mäst sker, så fråga de noga ut ibland sine, hwilka som mer skola komma dit; då får en Husbonde äfwen hålla til godo at de sända återbud, at om Pehr kommer dit wil Hans icke komma, eller om Cajsa kommer dit wil icke Maja komma, ty de lida24 icke hwarannan. Således skall den arma Landtbrukaren wara skyldig at alt noga utfråga, innan han kan wara säker, emedan Husbondens egen tystlåtenhet icke kan hindra dem underrättelse, ty de sägat25 för hwarandra.
Med denna omständighet rörande Tjänstefolket och deras olagligheter, har jag pinats i några och 30 år, ehuru jag håller mitt (Gud wet jag säger sant) folk bättre än alla andra och gifwer dem = = = = än alla andra; men efter min ringa tankekraft, kan sjelfswåldet icke bättre hämmas än om wår store och wise Konung widtoge den författning at eho26 som kunde bewisa at någon, ehwem27 det wara månde, läto skrifwa flere hos sig än hwilka dageligen gingo til hans disk och duk,28 samt befunno sig wärkel. i hans hus och tjänst; eller om någon Bonde skyddade eller läto någon bygga sig Backstuga på deras ägor, som icke i det minsta hade at bruka et Tunnelands Åker, och däremot swarande Äng, så skulle han plickta 3 000 daler K:mt til angifwaren för hwarje sådan olaglig skyddad person; ty en sådan gör den wärsta tid i Landet, emedan om[2] han kan föda sig en Häst, så röfwar han om wintern alla Skogar, och kan sälja både Bräder och Plank wåren därpå, fastän på ägorne icke skulle finnas så stor sticka at han kunde förstöra sit öga därmed; och om sommaren när bråd bärgsel29 eller annat oundwikeligt arbete förefaller, så twingar han Landtmannen at gifwa sig hwad honom lyster, och därutinnan äro de så ense, at icke den ena gifwer bättre köp än den andra; när det åter kommer til hösten at Landtmannen i hast behöfwer til utsäde och bröd, så twingas Åkerbrukaren at låta en sådan sjelf säga huru mycket honom behagar tröska til Spans,30 och så begynner han wid winterens annalkande sin samma tour; är icke alt detta i högsta måtton beklageligt för en Landtman, och huru skall han kunna rusta och skatta;31 men om denna Författning widtogos, så skulle jag och andra snart förtjäna oss flere tusende plåtar, ja, jag skulle angifwa och bewisa, om det ock woro min egen Far och Bror, och då skulle min Herre få se Lättingarnes och Skogs-röfwarenas ofärd, samt Landtmannen icke hafwa så ondt efter folk och arbetare; och sådant borde ske äfwen i Städer wid stora Bruk, in summa öfwer hela Riket; men nu låter den skrifwa sig för Skött,32 en annan för Fiskare, den ena för det och en annan et annat, och är aldrig i hans hus oftare än han skall arbeta, kan hända Krono-utlagorne af, då han ändteligen wäl ibland kan hända får göra skäl för dem, men det aktar han ej, ty sedan får han hela öfriga året gå på kap och rof.
All wår redbaraste Egendom består i wår Boskaps-skötsel på Landet, äro wi olycklige därutinnan så går då alt förlorat; nu sedan öfwerflöd i kläder stigit til sit högsta, har man ondt efter goda och förståndiga Ladugårds-pigor, hälst och emedan alla få kläda sig lika,33 och Ladugårds-pigan sliter wärkeligen tredubbelt mera ondt, besynnerligen Höst, Winter och Wår, då de andra få wara uppe och sköta insyslorne,34 och efter slika Stugu-Nympher, som ofta hafwa tilfälle at förtjäna sig en styfwer jämte, då Ladugårds-pigan måste slita ondt och sällan hafwa tilfället, finnes ingen brist.
Men giss på min Herre, om så hände, at ingen som tjänte uppe, ehwad syssla hon bestridde, icke finge bära det minsta af Siden, nej icke en aln siden-band, utan om hon beträddes därmed, skulle til NB. angifwaren plikta 20 daler S:mt och warda äre-lös dömd35 för det hon brutit Konungens bud och befallning; då försäkrar jag at man skulle få tjogtals36 Ladugårds-pigor, och då finge man wälja dem som woro förståndiga och hade lust för boskaps skötande, hwilka för sina granna kläder woro begärlige för Drängarne och de öfrige odugelige woro twungne at taga tjenst uppe eller wid insyslor, ty när en hushållare behöfwer en, twå eller 3:ne Ladugårds-pigor, så är af nöden 3 a 4 ja 5 andra, alt som hushållet är stort til, ja jag försäkrar at många lade sig på den syslan; när nu en sådan kunde bewisa med Husbondens och Prästens bewis, at hon tjent i 10 år på et ställe, och med all ömhet skött hans Ladugård, så borde hon då komma på förslag efter nummer och tour, at njuta de 300 Dal. K:mts Brudskatt, som de njuta, hwilka för andra slögder angifwas såsom de dugeligaste,37 hälst och emedan det mäst ankommer på de förre huru Fåren, Linet och Hampan skötes, som just är Rudimaterien38 hwaraf de andre skola wisa sin snällhet.39
36 års Landtbrukare och 60 års Man.
[1]
Sen, mitä arvoisa herra on Dagligt Allehandassa kirjoittanut omavaltaisesta palvelusväestämme, on kirjoittanut järkevä ja kokenut taloudenpitäjä, mutta täysin varmasti siihen on vastannut joku typerä renki sekä omasta puolestaan että muidenkin sellaisten puolesta, jotka eivät halua elää lakien ja kaiken inhimillisen kohtuuden mukaisesti, vaan aivan hillittömästi.
Teen vain yhden ainoan lisäyksen, nimittäin sen, että kun he ovat huutokaupassa lopultakin kaupanneet itsensä palvelukseen vuodeksi, huomattakoon, väärään aikaan, kuten useimmiten käy, he usein kyselevät tarkoin omiensa joukosta, keitä muita on tulossa samaan paikkaan. Silloin isäntä saa pitää hyvänään sen, että he lähettävät peruutuksia kertoen, että jos Pekka tulee, niin Hannu ei tule tai jos Kaisa tulee, niin Maija ei tule, koska he eivät siedä toisiaan. Niinpä maanviljelijäparka joutuu tekemään hyvin tarkkoja tiedusteluja ennen kuin voi olla varma asiasta, koska isännän oma vaitonaisuus ei estä heitä saamasta tietoja, puhuvathan he keskenään.
Tämä palkollisten ja heidän laittomien menettelytapojensa aiheuttama piina on vaivannut minua runsaat 30 vuotta, vaikka kohtelen (Jumala tietää, että puhun totta) väkeäni paremmin kuin kukaan muu ja annan heille – – – – kuin kukaan muu; mutta vähäisen järkeni mukaan omavaltaisuuden estämiseen ei ole parempaa keinoa kuin se, että suuri ja viisas kuninkaamme antaisi sellaisen säädöksen, että jokainen, joka pystyisi todistamaan jonkun, kenen tahansa, antaneen merkitä palvelukseensa useamman kuin ne, jotka päivittäin aterioivat hänen pöydässään ja todellakin tekevät työtä hänen talossaan ja palveluksessaan, tai jonkun talonpojan ottaneen suojelukseensa sellaisen tai antaneen luvan mäkituvan rakentamiseen mailleen sellaiselle, jolla ei ole viljeltävänään vähintään yhtä tynnyrinalaa maata ja sitä vastaavaa niittyalaa, tuollainen henkilö joutuisi maksamaan ilmiantajalle 3 000 taaleria kuparirahaa sakkona jokaisesta tuollaisesta laittomasti suojeluksen saaneesta yksilöstä. Saahan tuollainen asukki aikaan suurinta kurjuutta maahan ajan mittaan, sillä jos[2] hän pystyy ruokkimaan hevosen, hän rosvoaa talven aikana kaikki metsät ja voi seuraavana keväänä myydä niin lautoja kuin lankkujakin, vaikka hänen maillaan ei kasvaisi niin suurta tikkua, että hän pystyisi pistämään sillä silmäänsä puhki; ja kesällä, kun heinänkorjuu on tehtävä yllättävän nopeasti tai muuta väistämättä tehtävää työtä on edessä, hän pakottaa maamiehen maksamaan niin paljon kuin hän vain haluaa, ja siinä asiassa nuo ihmiset ovat niin yksimielisiä, ettei yksikään lupaudu töihin toista halvemmalla. Kun maamies sitten syksyllä tarvitsee nopeasti viljaa niin kylvösiemeneksi kuin leipääkin varten, peltomiehen on pakko antaa tuollaisen ihmisen itse sanoa, minkä osuuden hän haluaa suvaitakseen puida viljan, ja sitten hän talven lähestyessä aloittaa saman kierroksensa. Tämä kaikki on maamiehen kannalta mitä valitettavinta, ja miten maamies edes voi näissä oloissa varustaa oman taloutensa ja maksaa veronsa. Jos kuitenkin tuollainen säädös annettaisiin, voisin minä kuten monet muutkin ansaita tuhansia plootuja. Niin, minä voisin ilmiantaa ja todistaa, vaikka syyllinen olisi oma isäni tai veljeni, ja silloinpa arvoisa herra saisi nähdä, kuinka huonosti vetelehtijöille ja metsänhävittäjille kävisi, eikä maamiehellä olisi tällaista pulaa väestä ja työntekijöistä. Sama järjestys pitäisi panna toimeen myös kaupungeissa ja suurissa ruukeissa, kaiken kaikkiaan koko valtakunnassa. Nyt kuitenkin joku antaa kirjoituttaa itsensä palvelukseen metsästäjänä ja toinen kalastajana, yksi yhteen ja toinen toiseen työhön, eikä tuollainen ihminen ole koskaan isäntänsä talossa enempää kuin sen verran, että saa kenties kruunulle menevät maksut korvatuksi, jos hän joskus kenties joutuu tekemään niistä tiliä, mutta siitä hän ei piittaa, sillä sitten hän saa koko loppuajan vuodesta kuljeskella rosvoretkillään.
Kaikkein tuottavin omaisuutemme maaseudulla on karjataloutemme: jos me siinä epäonnistumme, kaikki menee hunningolle. Nyt, kun vaatteiden ylenmääräinen hienous on kohonnut korkeimmilleen, on puutetta hyvistä ja järkevästi toimivista navettapiioista, varsinkin siitä syystä, että kaikki saavat nykyisin pukeutua samanlaisiin vaatteisiin,40 ja navettapiika raataa todellakin kolminkertaisesti etenkin syksyllä, talvella ja keväällä, kun muut saavat oleilla päärakennuksessa ja hoidella sisätöitä. Eikä tuollaisista tupaneideistä, jotka useinkin saavat tilaisuuden ansaita jonkin pennosen työnsä ohessa, samaan aikaan kun navettapiian on raadettava raskaasti saamatta samaa tilaisuutta juuri koskaan, ole minkäänlaista pulaa.
Mutta kuvitelkaapa, arvoisa herra, jospa kävisi niin, ettei kukaan päärakennuksessa palveleva, tekipä hän mitä työtä tahansa, saisi kantaa yllään pienintäkään silkin palasta, ei edes kyynärän mittaista silkkinauhaa, vaan sellaisesta tavattu joutuisi, huomatkaa, ilmiantajalleen maksamaan 20 hopeataalerin sakon ja tuomittaisiin kunniansa menettäneeksi,41 koska on rikkonut kuninkaan antamaa kieltoa vastaan. Vakuutan, että silloin saataisiin kymmenittäin navettapiikoja ja heistä voisi valita sellaiset, jotka toimivat järkevästi ja pitävät karjanhoitotöistä ja joihin rengit mieltyvät heidän koreiden vaatteittensa takia, ja muut tähän kelpaamattomat joutuisivat palvelemaan päärakennuksessa eli huolehtimaan sisätöistä, sillä kun talonpitäjä tarvitsee 2 tai 3 navettapiikaa, tarvitaan myös 3, 4 tai 5 muuta talouden suuruuden mukaisesti. Vakuutanpa, että monet ryhtyisivät tuohon työhön. Jos tuollainen nainen voisi isännän ja papin todistuksen nojalla osoittaa palvelleensa samassa talossa 10 vuotta ja hoitaneensa isännän navettaa mitä huolellisimmin, hänet pitäisi asettaa ehdolle saamaan vuorollaan 300 kuparitaalerin morsiuslahja, joka myönnetään muiden käsityöalojen parhaiksi ilmoitetuille naisille,42 etenkin sen takia, että pääasiassa juuri ensiksi mainituista riippuu, miten lampaista, pellavasta ja hampusta huolehditaan, siis niistä raaka-aineista, joiden käsittelyssä noiden toisten on osoitettava näppäryytensä.
36 vuotta maata viljellyt 60-vuotias mies.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Document:
Next Document: