Edellinen dokumentti: Runeberg, Edvard Fredric, Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, s. 55–66
Seuraava dokumentti:
[1]
Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle.
Painoluvan antanut
N. v. Oelreich.
1. kysymys.
Miten on mahdollista, että herra Chydenius voi pappina löytää Ruotsia kohdanneiden onnettomuuksien syyt tuoteplakaatista? Miksi hän ei kaikkien hartaiden Sanan palvelijoiden lailla näe kansan onnettomuuksien tärkeimmäksi syyksi tapainturmelusta, nimittäin jumalatonta elämänmenoa, joka ilmenee Jumalan pyhän lain kunnioituksen vähenemisenä ja siitä seuraavana esivallan lakien halveksuntana, sekä kiistelynä, vihana, kateutena, katkeruutena ja puoluemielisyytenä?
2. kysymys. Miksi hän sekoittaa toisiinsa haitalliset kaupankäynnin rajoitukset, jotka omanvoitonpyynnin takia on pantu valtakunnan muiden asukkaiden kannettavaksi, siihen hyödylliseen rajoitukseen, jonka valistuneet ja puolueettomat säädyt ovat määränneet ulkomaalaisille? Mitä yhteistä on oikealla käytöllä ja väärinkäytöllä?
3. kysymys. Miten tuoteplakaatti on johtanut ruukkitoiminnan lamaantumiseen, ks. s. 13,1 kun raudanvalmistus on sen säätämisen jälkeen kasvanut lähes kolmanneksen verran suuremmaksi kuin koskaan ennen, ks. todistusta tuonnempana.2 Etenkään kun se ei herra Chydeniuksen itsensä pykälässä 293 esittämän tiedon mukaan ollut korkeampi kuin 260 000 kippuntaa? Tai voiko kukaan uskoa, että tilanne oli meille edullisempi, kun ulkomaalaiset ostivat asiamiestensä välityksellä kaiken meidän takkirautamme ja myivät meille sen sijaan kallista kankirautaa? Ketä tämä vapaa kauppa hyödytti, ulkomaalaisia vai Ruotsia? Olisikohan sivulla 28 mainitun ja kiitetyn muistion4 kirjoittaja ollut parempi valtakunnan talouden hoitaja kuin kuningas Kaarle XI, joka kielsi ulkomaalaisia ostamasta asiamiesten välityksellä takkirautaa Bergslagenista?
4. kysymys. Mahtaisikohan 9. pykälässä5 esitetty olettamus, että paljon rautaa olisi ollut ruotsalaisten laskuun varastoituna ulkomaisilla paikkakunnilla, olla perusteeton?
Eikö kautta maan tiedetä, että rauta on pikemminkin maannut ulkomaalaisten laskuun meidän rautavaa’oissamme,6 jopa ruukkien rautavarastoissa?
Eivätköhän ulkomaalaiset ole kiertäneet hyödyllistä tuoteplakaattiamme, kun he ovat edustajikseen pestautuneiden omaa voittoaan tavoittelevien ruotsalaisten[2] välityksellä antaneet luottoa ruukeillemme ja siten maksaneet raudan jo ennen sen takomista, vaikkakin valtakuntaa vahingoittavaan alihintaan?
5. kysymys. Miten monta ruukkia on joutunut viennin harjoittajien käsiin ennen kuin pankkilainojen saantia helpotettiin? Tai mitkä ruukit ovat kyseessä?
6. kysymys. Miksi herra Chydenius paheksuu sivulla 237 sitä, että syyksi esitetään tapainturmelus? Eivätkö kaikki Vanhan testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit ole havainneet yhteiskuntia kohdanneiden onnettomuuksien johtuvan tästä onnettomuuksien lähteestä?
7. kysymys. Olisiko herra Chydeniuksen 15. pykälässä8 esittämällä tavalla unohdettava kansallinen voitto, koska se sekoitetaan muutamien kansalaisten voittoon? Minkä järkevän, kristityn kansakunnan hän otaksuu haluavan noudattaa tuollaista neuvoa? Pitääkö jonkun tuntea niin voimakasta kateutta, että hän haluaisi riistää itseltään ja isänmaalta kaikki mahdollisuudet voiton saamiseen ja vaurastumiseen, jotta kukaan muu kansalainen ei rikastuisi? Uskooko herra Chydenius kirjoituksensa pykälillä 24 ja 259 kumonneensa riittävän tehokkaasti sen, mitä de Uztáriz, Josiah Child, William Petty ja David Hume ynnä muut järkevät isänmaanystävät ovat kirjoittaneet kansallisesta voitosta? Tai uskooko hän saavansa tällä tavalla ketään vakuuttuneeksi, että Euroopan mahtavimmissa ja vauraimmissa valtioissa nyt jo muutaman vuosisadan ajan vallinnut käsitys kansallisesta voitosta on ja on ollut väärä, vaikka ne ovat sen avulla kohonneet niin korkeaan asemaan?
Miksi hän haluaa kirjoituksensa pykälässä 2110 lähteä eri linjoille kuin suuret ja terävästi ajattelevat miehemme?
8. kysymys. Mitä perusteita herra Chydenius löytää pykälässä 2611 lainaamastaan pienestä kirjoitelmasta Betydande frågor om handelen12 väitteelle, että purjehdussääntö olisi Englannille vahingoksi?
Eivätköhän järkevän maapuolueen13 säätämät lait liene entiseen tapaan hyviä, vaikka eräät tietyt henkilöt ovat pahojen tapojen juurruttua siirtyneet vekseli- ja keinottelupuolueeseen?14 Eivätköhän Englannin maapuolueen suuret ja rehdeimmät miehet ole samasta syystä pitäneet tämän lain voimassa riippumatta ensiksi mainittujen turmeltuneesta ja muuttuneesta mielenlaadusta?
Mahtaakohan sijainti kovinkaan suuresti vaikuttaa Ruotsin ja Englannin aseman erilaisuuteen, kun purjehdusmatka niiden välillä kestää 48 tuntia ja kauppaa voidaan käydä muissa satamissa lähempänäkin, ja meidän eteläisillä seuduillamme ilmasto on yhtä kylmä kuin Englannin pohjoisosassa? Vai eikö laivojemme talvehtiminen pohjoisessa ole pikemminkin virhe kuin välttämättömyys?
Uskooko herra Chydenius, että olisi hyvinkin hyödyllistä antaa ulkomaalaisille lupa purkaa lastinsa mihin tahansa Ruotsin satamaan ennen kuin niistä on tullut[3] kaupunkeja tai niihin on edes tulliasemia perustettu kuten Englannissa? Eiköhän sillä tavalla voitaisi kavaltaa kruunun tullituloja?
9. kysymys. Olikohan meille kovinkaan hyödyllistä, kuten pykälässä 17 halutaan väittää, että ulkomaalaiset saivat vapaasti ostaa mastopuita, muuta pyöreää puutavaraa ja laivanrakennuslankkuja, etenkin kun me itse jouduimme ostamaan niitä ulkomaalaisten hakkauttamina ja esivalmistamina kalliisti takaisin oman laivastomme tarpeisiin? Tai oliko hyödyksi se, että pormestari Kierman15 sai poikkeusluvan tätä kauppaa koskevasta kiellosta? Kukapa haluaisi saman raaka-aineiden ulkomailla tapahtuvaa jalostusta suosivan periaatteen nojalla puolustaa sitä, että ulkomaalaisten pitäisi saada viedä maasta kaikki meidän teinimme ja ylioppilaamme ja että kaikki yliopistomme ja lukiomme olisi lakkautettava, koska voisimme saada virkamiehiä ulkomailta heti heitä tarvitessamme?
10. kysymys. Miten on ymmärrettävä pykälässä 2916 esitetty väite, että Värmlannin vuorikunnassa voitiin paremmin, kun vuorimiehet saivat 12 tai enintään 14 kuparitaaleria kippunnasta takkirautaa, kuin nyt, kun he saavat kippunnasta vasarapajojen patruunoilta 60–80 taaleria samassa rahassa. Niin, eiköhän yletön paloviinan polttaminen liene tuoteplakaattia suurempi syy siihen, että viljaa tuodaan nykyisin enemmän, kuten samassa pykälässä halutaan väittää? Tai onko suola kalliimpaa nyt, kun siitä on maksettava 36 taaleria ja sillistä 72 taaleria tynnyriltä, kuin silloin, kun tynnyrihinta oli sama kuin kuivatun silakan, kuten vastineessa Lähteeseen on sivulla 3217 osoitettu?
11. kysymys. Kun isossa laivassa voidaan pienemmällä henkilömäärällä kuljettaa enemmän tavaraa, miten pykälässä 3118 tuomittu asetus koko- ja puolivapaudesta19 voi olla haitallinen, kun se kannustaa väestön vähyydestä kärsivässä maassa alamaisia hankkimaan tuollaisia isoja laivoja?
12. kysymys. Olisiko lainkaan mahdollista, että ne 586 000 työpäivää, joiden pykälässä 3520 väitetään kuluneen väkisin kasvatettuun laivanrakennustoimintaan vuosina 1723 ja 1724, olisivat voineet vetää maanviljelystöistä 2 000 henkilöä, kuten pykälässä 3821 väitetään, ja että tämä laivanrakennustoiminta olisi siis tapahtunut maatalouden kustannuksella, kun tuskin voidaan kuvitella, että taitamattomia maalaistalojen renkejä olisi vedetty auran kurjesta laivakirvesmiehiksi, sepiksi ja purjeiden ompelijoiksi? Eiköhän noihin töihin käytetty pikemminkin kaupunkien kirvesmiehiä ja seppiä sekä heidän vaimojaan purjeiden ompelijoiksi sen lisäksi, mitä kaartilaiset ja tykkimiehet vahtivuorojen välillä saivat aikaan? Mitä haittaa maatalous siis on siinä tapauksessa kärsinyt? Vai uskooko herra Chydenius, että 2 000 maalaisrengistä olisi voinut tuossa tuokiossa tulla sellaisia mestareita, että he rakensivat niin suuren määrän laivoja 14 kuukaudessa? Eikö olisi kummallista, jos 248 aluksen yhteinen arvo ei olisi ollut enemmän kuin miljoona kuparitaaleria, vaikkakin pykälässä 3622 väitetään, etteivät ne olleet tuonkaan summan arvoisia? Vaikka vain arvioitaisiin kunkin laivan arvoksi täysin takiloituna, koska mukaan on laskettava myös purjeiden ompelijoiden[4] päivätyöt, 100 000 kuparitaaleria, mikä ei liene liian korkea arvio, kokonaissumma on 24 800 000 kuparitaaleria. Eivätköhän nämä 2 000 henkilöä ole 586 000 työpäivänään tehneet yhtä kannattavaa työtä kuin koskaan missään muussa toimessaan?
13. kysymys. Jos Ruotsin koko merenkulku tukahdutettaisiin, jos ulkomaalaisille annettaisiin lupa entisaikojen tapaan vapaasti ostaa asiamiestensä välityksellä meidän takkirautamme Bergslagenissa, ja lopetettaisiin kokonaan kankiraudan takominen, ja jos kumottaisiin mastopuiden, muun pyöreän ja laivanrakennuspuutavaran vientikielto, arveleeko herra Chydenius meidän nykyisten merimiestemme, laivakirvesmiestemme, köydenpunojiemme, purjeiden ompelijoidemme ja vasarapajojemme seppien lähtevän pohjoisille seuduille raivaamaan kesantomaita viljelykseen tai ryhtyvän uudisviljelijöiksi asuinsijoillaan?
Eivätköhän he pikemminkin, kuten sivulla 10523 lainatussa Instruction för den unge Polaetus -kirjoituksessa24 sanotaan, riutuisi kuoliaaksi tai lähtisi valtakunnasta, kun heillä ei enää olisi mahdollisuutta harjoittaa sitä elinkeinoa, johon heidät on nuoruudestaan saakka kasvatettu, samaan tapaan kuin noin 600 työtöntä tehdastyöläistä on tänä kesänä paennut Venäjälle?
14. kysymys. Kun raudanvalmistus on sen jälkeen, kun tuoteplakaatti 1724 annettiin, kasvanut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaan takorautaa vuodessa, ja jos väestö on ennen taulustolaitoksen perustamista25 kasvanut samassa suhteessa kuin sen jälkeen, nimittäin 11 vuodessa 258 451 hengen verran Pommerin sodasta huolimatta, katsokaapa Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor -kirjoitusta,26 s. 14, ja jos uutta maata on otettu viljelykseen tuoteplakaatin antamisvuoden 1724 jälkeen niin monta tynnyrinalaa kuin maaherrojen kaikilla valtiopäivillä antamissa kertomuksissa todistetaan, miksi noin hyödyllistä plakaattia halutaan syyttää valtakunnalle turmiolliseksi onnettomuuksien lähteeksi?
Pyynnöstä todistetaan täten, että kankiraudan valmistus on vuodesta 1724 kasvanut 96 210 kippuntaan vuorikuntapainoa, ja kun mukaan otetaan rälssioikeuden mukainen tuotanto, tuotannon kokonaismäärä Ruotsin koko valtakunnassa on nyt 333 300 kippuntaa. Tukholmassa 3. helmikuuta 1766.
Jöns Risell,
Kuninkaallisen vuorikollegion lainoppinut viskaali
Painettu Kuninkaallisessa Suomen kirjapainossa vuonna 1766.
Suom. Heikki Eskelinen
Alkuperäinen dokumentti: Charles Emil Lewenhauptin Fjorton Frågor till Herr Mag. Anders Chydenius, rörande Källan til Rikets Wanmakt.
Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. finska boktryckeriet, Stockholm, 1766.
Ajoitus: Helmi–maaliskuu 1766.
Perusteksti: Kungliga biblioteketin kappale, 1700–1829: 54 A Br. 1766.
Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.
[1]
Fjorton Frågor til Herr Mag. Anders Chydenius, rörande Källan til Rikets Wanmakt.
Imprimatur.
N. v. Oelreich.
1:sta Frågan.
Huru kommer det til, at Herr Chydenius såsom Präst kan finna grunden til Sweriges olyckor uti Product Placatet? Hwarföre finner Han icke förnämsta grunden til et Folks olyckor, med alla nitiska Ordets Tienare, uti fördärfwade seder, nemligen i et ogudaktigt lefwerne: I mindre aktning för Guds Heliga Lag och deraf följande förakt för Öfwerhetens Lagar: I oenighet, hat, afwund, bitterhet och parti?27
2:dra Frågan. Hwarföre blandar Han de skadeliga band i Handel, som egennyttan lagt på Med-inwånare i Riket, med et nyttigt band, som uplyste och opartiske Ständer lagt på Utlänningar? Hwad gemenskap har bruket med missbruket?
3:dje Frågan. Huru har Product Placatet förorsakat någon Stagnation i Bruks-rörelser se pag. 13.;28 Då Jern-tilwärkningen sedan det utkom ökt sig inemot en tredjedel mer än den någon tid warit tilförene, se hosföljande bewis.29 Hälst den ej besteg högre än til 260 000 Skepp. efter Herr Chydenii egen sägen §. 29.30? Eller kan någon tro, at det war nyttigare för oss, då Utlänningen genom sina expediter upköpte wårt Tackjärn, och sålde oss dyrt Stångjärn i stället? För hwem war denna fria Handelen nyttig, för Utlänningen eller för Swerige? Månne den som skrifwit det pag 28 åberopade och berömde Memorialet,31 skulle ha warit bättre Hushållare för Riket, än Konung Carl XI. som förböd Utlänningen at genom expediter uphandla Tackjärn i Bergslagen?
4:de Frågan. Månne icke det wara en ogrundat Supposition i 9. §.32 at mycket Järn legat för Swensk räkning i Stapel på Utrikes orter?
Är det icke Landtkunnigt,33 at Järnet snarare legat för Utlänsk Räkning i wåra Järn-wågar,34 ja i wåra Järn-bodar wid Bruken?
Månne icke Utlänningen illuderat35 wårt nyttiga Product Placat, då han genom Swenske Män, som för egen winning låtit bruka sig til[2] dess Commissionairer, förlagt wåra Bruk, och således betalt Järnet innan det warit smidt, fast til et Riks-skadeligit underpris?
5:te Frågan. Huru många Bruk hafwa fallit uti Exporteurers händer för än på Banco-Låner gafs lättare tilgång? Eller hwilka äro de?
6:te Frågan. Hwarföre misstycker Herr Chydenius pag. 23.36 at man skyller på fördärfwade seder? Hafwa icke alla Propheterna i Gamla Testamentet och Apostlarna i det Nya, funnit grunden til samhällens olyckor, härflyta ifrån denna olycks källan?
7:de Frågan. Skulle man med Herr Chydenius i 15. §.37 slå den Nationella winsten utur hågen, derföre at han blandas med få Med-Borgares winst? Hwilken förnuftig eller Christelig Nation, menar Han, skulle wäl wilja antaga et sådant råd? Bör någon drifwas af så stark afwund, at han skulle wilja afskjära sig och Fäderneslandet all tilgång på winst och upkomst, på det at ingen Med-Borgare må bli förmögen? Tror Herr Chydenius, at Han med sine 24:de och 25:te §. §.38 tilräckeligen wederlagt hwad en Ustaritz, Josias Schildt, Wilhelm Pettij och David Hum,39 med flere förnuftige Patrioter, om Nationella winsten skrifwit? Eller tror Han härigenom öfwertyga någon, at det är och warit et falskt begrep, som de mäktigaste och förmögnaste Stater i Europa nu i några Secler gjordt sig om den Nationella winsten, och hwarigenom de upbragt sig til en sådan högd?
Hwarföre wil Han i 21. §.40 skilja sig ifrån wåra store och wältänkande Männer?
8:de Frågan. Hwad anledning finner Herr Chydenius i den lilla piecen41 Betydande Frågor om Handelen,42 som Han i 26. §.43 citerar, at Navigations Acten skulle wara Engeland skadelig?
Månne icke de Lagar, som et förnuftigt Landt-parti44 utgifwit, kunna wara lika goda, fast Personerne genom ellaka seders inritande blifwit förbytte uti et Wexel- och Wingleri-parti?45 Må tro icke de store och redeligaste Männer af Landt-partiet i Engeland för samma orsak skuld ha conserverat denna goda Lagen utan afseende på de förras fördärfwande och ombytte sinnelag?
Skulle belägenheten46 göra så stor skilnad emellan Swerige och Engeland, då man på 48 timar kan segla deremellan, och har andra Hamnar sig närmare, hwarpå äfwen Handel kan drifwas, samt wåra Södre orter ligga under lika kall Climat med Engelands Norra del? Eller är det icke snarare et fel, at wåre Fartyg ligga Winter-liggare47 i Norden,48 än någon nödwändighet?
Tror Herr Chydenius, at det skulle wara så nyttigt at låta Utlänningen få lossa sina Fartyg i alla Swenska Hamnar, innan der blif[3]wit Städer, åtminstone Tullar inrättade, som i Engeland? Månne icke på sådant sätt Cronans Tull-inkomster skulle kunna försnillas?
9:de Frågan. Månne det warit så nyttigt för oss, som i 17. §.49 wil statueras, då Utlänningen fritt fick uphandla Maste-trän,50 Spiror51 och Skieps-timmer, hälst wi sjelfwe woro nödsakade at til wår Flottas behof kjöpa dem uphuggna och tilämnade af Utlänningen dyrt nog igen? Eller war det nyttigt, at Borgmästar Kierman52 fick dispensation i detta förbudet? Hwilken skulle wäl, efter samma princip om rudimateriers53 förädlande utomlands, wilja förfäckta, at man borde låta Utlänningar få utföra alla wåra Djäknar54 och Studenter, samt indraga alla Academier och Gymnasier, efter wi kunde få Ämbetsmän utifrån, så snart de behöfdes?
10:de Fråg. Huru skal man begripa det, som säges i 29. §.55 at Wermelands Bergslag mådde bättre, då Bergsmännen fingo 12 högst 14 dal. K:mt för et Skep. Tackjärn, än nu, då de få 60 à 80 dal. dito mynt för et Skepp. af Hammar-Patronerne? Ja månne det öfwerflödiga Brännewins brännandet icke är mera skulden än Product Placatet dertil, at mera Spannemål nu införskrifwes, som i samma § wil påstås? Eller är Saltet dyrare nu då det gäller 36 dal. tunnan, och en tunna Sill 72 dal. än då det gälde lika med en tunna Krampe-Sill,56 som i wederläggningen til Källan pag. 3257 är bewist?
11:te Fråg. När man på et stort Fartyg med färre personer kan föra flere waror, huru kan då Förordningen om Hel- och Half-friheter,58 som i 31. §.59 fördömmes, wara skadelig, den der upmuntrar undersåtare, i et Land, der Folkbrist är, at lägga sig til sådane stora Fartyg?
12:te Frågan. Skulle det wäl wara möjeligit, at de 586 000 Dagswärken, som 35. §.60 supponerar wara åtgågne til den forcerade Skieps-byggnaden år 1723 och 1724 kunnat enligit 38. §.61 dragit 2 000 personer ifrån Åkerbruket, och således detta Skieps-byggeriet skedt på Åkerbrukets depence,62 då man intet gerna kan föreställa sig, at rå Bonde-Drängar dragits ifrån plogen til Skeps-Timmermän, Smeder och Segel-sömmare? Torde man icke snarare dertil hafwa betjent sig af Stadsens Timmer-karlar och Smeder, samt deras Hustrur til Segel-sömning, utom Gardies- och Artillerie-Karlar, wid Wakt-frie stunder? Hwad skada hade då Landt-bruket i sådant fall deraf timat? Eller tror Herr Chydenius det wore möjeligit at 2 000 Bonde-drängar kunnat bli sådane Mästare i hast, at de förfärdigat et så stort antal Fartyg på 14 Månader? Skulle det icke wara underligit, om 248 Fartyg icke skulle warit mer wärde än en million dal. Kopp-mynt, som dock i 36. §.63 påstås, at de icke wore wärde? Om man allenast skulle wärdera hwardera Fartyget uptaklat,64 emedan Segel-Sömmare-Dags-[4]wärken gå in i räkningen, til 100 000 dal. Kopp:mynt, hwilket icke torde wara för drygt tiltagit, som utgör 24 millioner och 800 000 dal. Kopp:mynt? Månne icke då desse 2 000 Personer med sine 586 000 Dags-wärken gjordt så lönande arbete, som någonsin i någon annan handtering?
13:de Frågan. Om man skulle förqwäfja all Seglation i Swerige, gifwa Utlänningen fritt tilstånd at, som i gamla tider, genom expediter uphandla wårt Tackjärn i Bergslagen, och nedlägga alt Stångjärns Smide, samt uphäfwa förbudet emot Maste-träns, Spirors och Skieps-timmers utförsel; menar Herr Chydenius då, at wåre nu warande Båtsmän, Skeps-Timmer-karlar, Repslagare, Segelsömmare och Hammarsmeder, skulle gifwa sig up til de Norra orter, at der giöra ny-plöjen,65 eller nya upodlingar på den ort de wistas?
Skulle de icke snarare, som Instructionen för den unge Poletus66 lyder, hwilken pag 10567 citeras, smälta bort genom döden eller wika utur Riket, då det icke längre hade tilfälle at idka den näring de ifrån ungdomen blifwit upfostrade til; på sätt som ungefärl. 600 sysslolöse Fabriques folk i denne Sommar flydt til Ryssland?
14:de Frågan. När Järn-tilwärkningen, sedan Product Placatet 1724 utkom, tiltagit, ifrån 260 000 Skep. til 333 300 Skep. årligit Smide; Om Folkhopen i samma proportion de förra åren tiltagit, som sedan Tabell-Wärket utkommit,68 nemligen på 11 års tid til 258 451 själar, oansedt det Pommerska Kriget, se continuationen af oförgripeliga Tankar med bifogade 70 Frågor,69 pag. 14. Om jorden blifwit upodladt til så många tusende tunneland, som de wid hwarje Riksdag ingifne Landshöfdinge Relationer intyga, ifrån 1724 då Product Placatet utkom, hwarföre wil man då utropa et så nyttigt Placat för en Riks-fördärfwelig Olycks-Källa?
At Stångjärns tilwärkningen sedan 1724 blifwit ökad til 96 210 Skepp. Bergswigt, och nu tilsammans inberäknadt Frälse-Rätten, utgiör öfwer hela Swea Rike 333 300 Skep.; det warder härmedelst på begäran til bewis meddelt. Stockholm den 3 Febr. 1766.
Jöns Risell,
Advocat Fiscal wid Kongl. Bergs-Collegium.
Stockholm,
Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet, År 1766.
[1]
Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle.
Painoluvan antanut
N. v. Oelreich.
1. kysymys.
Miten on mahdollista, että herra Chydenius voi pappina löytää Ruotsia kohdanneiden onnettomuuksien syyt tuoteplakaatista? Miksi hän ei kaikkien hartaiden Sanan palvelijoiden lailla näe kansan onnettomuuksien tärkeimmäksi syyksi tapainturmelusta, nimittäin jumalatonta elämänmenoa, joka ilmenee Jumalan pyhän lain kunnioituksen vähenemisenä ja siitä seuraavana esivallan lakien halveksuntana, sekä kiistelynä, vihana, kateutena, katkeruutena ja puoluemielisyytenä?
2. kysymys. Miksi hän sekoittaa toisiinsa haitalliset kaupankäynnin rajoitukset, jotka omanvoitonpyynnin takia on pantu valtakunnan muiden asukkaiden kannettavaksi, siihen hyödylliseen rajoitukseen, jonka valistuneet ja puolueettomat säädyt ovat määränneet ulkomaalaisille? Mitä yhteistä on oikealla käytöllä ja väärinkäytöllä?
3. kysymys. Miten tuoteplakaatti on johtanut ruukkitoiminnan lamaantumiseen, ks. s. 13,70 kun raudanvalmistus on sen säätämisen jälkeen kasvanut lähes kolmanneksen verran suuremmaksi kuin koskaan ennen, ks. todistusta tuonnempana.71 Etenkään kun se ei herra Chydeniuksen itsensä pykälässä 2972 esittämän tiedon mukaan ollut korkeampi kuin 260 000 kippuntaa? Tai voiko kukaan uskoa, että tilanne oli meille edullisempi, kun ulkomaalaiset ostivat asiamiestensä välityksellä kaiken meidän takkirautamme ja myivät meille sen sijaan kallista kankirautaa? Ketä tämä vapaa kauppa hyödytti, ulkomaalaisia vai Ruotsia? Olisikohan sivulla 28 mainitun ja kiitetyn muistion73 kirjoittaja ollut parempi valtakunnan talouden hoitaja kuin kuningas Kaarle XI, joka kielsi ulkomaalaisia ostamasta asiamiesten välityksellä takkirautaa Bergslagenista?
4. kysymys. Mahtaisikohan 9. pykälässä74 esitetty olettamus, että paljon rautaa olisi ollut ruotsalaisten laskuun varastoituna ulkomaisilla paikkakunnilla, olla perusteeton?
Eikö kautta maan tiedetä, että rauta on pikemminkin maannut ulkomaalaisten laskuun meidän rautavaa’oissamme,75 jopa ruukkien rautavarastoissa?
Eivätköhän ulkomaalaiset ole kiertäneet hyödyllistä tuoteplakaattiamme, kun he ovat edustajikseen pestautuneiden omaa voittoaan tavoittelevien ruotsalaisten[2] välityksellä antaneet luottoa ruukeillemme ja siten maksaneet raudan jo ennen sen takomista, vaikkakin valtakuntaa vahingoittavaan alihintaan?
5. kysymys. Miten monta ruukkia on joutunut viennin harjoittajien käsiin ennen kuin pankkilainojen saantia helpotettiin? Tai mitkä ruukit ovat kyseessä?
6. kysymys. Miksi herra Chydenius paheksuu sivulla 2376 sitä, että syyksi esitetään tapainturmelus? Eivätkö kaikki Vanhan testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit ole havainneet yhteiskuntia kohdanneiden onnettomuuksien johtuvan tästä onnettomuuksien lähteestä?
7. kysymys. Olisiko herra Chydeniuksen 15. pykälässä77 esittämällä tavalla unohdettava kansallinen voitto, koska se sekoitetaan muutamien kansalaisten voittoon? Minkä järkevän, kristityn kansakunnan hän otaksuu haluavan noudattaa tuollaista neuvoa? Pitääkö jonkun tuntea niin voimakasta kateutta, että hän haluaisi riistää itseltään ja isänmaalta kaikki mahdollisuudet voiton saamiseen ja vaurastumiseen, jotta kukaan muu kansalainen ei rikastuisi? Uskooko herra Chydenius kirjoituksensa pykälillä 24 ja 2578 kumonneensa riittävän tehokkaasti sen, mitä de Uztáriz, Josiah Child, William Petty ja David Hume ynnä muut järkevät isänmaanystävät ovat kirjoittaneet kansallisesta voitosta? Tai uskooko hän saavansa tällä tavalla ketään vakuuttuneeksi, että Euroopan mahtavimmissa ja vauraimmissa valtioissa nyt jo muutaman vuosisadan ajan vallinnut käsitys kansallisesta voitosta on ja on ollut väärä, vaikka ne ovat sen avulla kohonneet niin korkeaan asemaan?
Miksi hän haluaa kirjoituksensa pykälässä 2179 lähteä eri linjoille kuin suuret ja terävästi ajattelevat miehemme?
8. kysymys. Mitä perusteita herra Chydenius löytää pykälässä 2680 lainaamastaan pienestä kirjoitelmasta Betydande frågor om handelen81 väitteelle, että purjehdussääntö olisi Englannille vahingoksi?
Eivätköhän järkevän maapuolueen82 säätämät lait liene entiseen tapaan hyviä, vaikka eräät tietyt henkilöt ovat pahojen tapojen juurruttua siirtyneet vekseli- ja keinottelupuolueeseen?83 Eivätköhän Englannin maapuolueen suuret ja rehdeimmät miehet ole samasta syystä pitäneet tämän lain voimassa riippumatta ensiksi mainittujen turmeltuneesta ja muuttuneesta mielenlaadusta?
Mahtaakohan sijainti kovinkaan suuresti vaikuttaa Ruotsin ja Englannin aseman erilaisuuteen, kun purjehdusmatka niiden välillä kestää 48 tuntia ja kauppaa voidaan käydä muissa satamissa lähempänäkin, ja meidän eteläisillä seuduillamme ilmasto on yhtä kylmä kuin Englannin pohjoisosassa? Vai eikö laivojemme talvehtiminen pohjoisessa ole pikemminkin virhe kuin välttämättömyys?
Uskooko herra Chydenius, että olisi hyvinkin hyödyllistä antaa ulkomaalaisille lupa purkaa lastinsa mihin tahansa Ruotsin satamaan ennen kuin niistä on tullut[3] kaupunkeja tai niihin on edes tulliasemia perustettu kuten Englannissa? Eiköhän sillä tavalla voitaisi kavaltaa kruunun tullituloja?
9. kysymys. Olikohan meille kovinkaan hyödyllistä, kuten pykälässä 17 halutaan väittää, että ulkomaalaiset saivat vapaasti ostaa mastopuita, muuta pyöreää puutavaraa ja laivanrakennuslankkuja, etenkin kun me itse jouduimme ostamaan niitä ulkomaalaisten hakkauttamina ja esivalmistamina kalliisti takaisin oman laivastomme tarpeisiin? Tai oliko hyödyksi se, että pormestari Kierman84 sai poikkeusluvan tätä kauppaa koskevasta kiellosta? Kukapa haluaisi saman raaka-aineiden ulkomailla tapahtuvaa jalostusta suosivan periaatteen nojalla puolustaa sitä, että ulkomaalaisten pitäisi saada viedä maasta kaikki meidän teinimme ja ylioppilaamme ja että kaikki yliopistomme ja lukiomme olisi lakkautettava, koska voisimme saada virkamiehiä ulkomailta heti heitä tarvitessamme?
10. kysymys. Miten on ymmärrettävä pykälässä 2985 esitetty väite, että Värmlannin vuorikunnassa voitiin paremmin, kun vuorimiehet saivat 12 tai enintään 14 kuparitaaleria kippunnasta takkirautaa, kuin nyt, kun he saavat kippunnasta vasarapajojen patruunoilta 60–80 taaleria samassa rahassa. Niin, eiköhän yletön paloviinan polttaminen liene tuoteplakaattia suurempi syy siihen, että viljaa tuodaan nykyisin enemmän, kuten samassa pykälässä halutaan väittää? Tai onko suola kalliimpaa nyt, kun siitä on maksettava 36 taaleria ja sillistä 72 taaleria tynnyriltä, kuin silloin, kun tynnyrihinta oli sama kuin kuivatun silakan, kuten vastineessa Lähteeseen on sivulla 3286 osoitettu?
11. kysymys. Kun isossa laivassa voidaan pienemmällä henkilömäärällä kuljettaa enemmän tavaraa, miten pykälässä 3187 tuomittu asetus koko- ja puolivapaudesta88 voi olla haitallinen, kun se kannustaa väestön vähyydestä kärsivässä maassa alamaisia hankkimaan tuollaisia isoja laivoja?
12. kysymys. Olisiko lainkaan mahdollista, että ne 586 000 työpäivää, joiden pykälässä 3589 väitetään kuluneen väkisin kasvatettuun laivanrakennustoimintaan vuosina 1723 ja 1724, olisivat voineet vetää maanviljelystöistä 2 000 henkilöä, kuten pykälässä 3890 väitetään, ja että tämä laivanrakennustoiminta olisi siis tapahtunut maatalouden kustannuksella, kun tuskin voidaan kuvitella, että taitamattomia maalaistalojen renkejä olisi vedetty auran kurjesta laivakirvesmiehiksi, sepiksi ja purjeiden ompelijoiksi? Eiköhän noihin töihin käytetty pikemminkin kaupunkien kirvesmiehiä ja seppiä sekä heidän vaimojaan purjeiden ompelijoiksi sen lisäksi, mitä kaartilaiset ja tykkimiehet vahtivuorojen välillä saivat aikaan? Mitä haittaa maatalous siis on siinä tapauksessa kärsinyt? Vai uskooko herra Chydenius, että 2 000 maalaisrengistä olisi voinut tuossa tuokiossa tulla sellaisia mestareita, että he rakensivat niin suuren määrän laivoja 14 kuukaudessa? Eikö olisi kummallista, jos 248 aluksen yhteinen arvo ei olisi ollut enemmän kuin miljoona kuparitaaleria, vaikkakin pykälässä 3691 väitetään, etteivät ne olleet tuonkaan summan arvoisia? Vaikka vain arvioitaisiin kunkin laivan arvoksi täysin takiloituna, koska mukaan on laskettava myös purjeiden ompelijoiden[4] päivätyöt, 100 000 kuparitaaleria, mikä ei liene liian korkea arvio, kokonaissumma on 24 800 000 kuparitaaleria. Eivätköhän nämä 2 000 henkilöä ole 586 000 työpäivänään tehneet yhtä kannattavaa työtä kuin koskaan missään muussa toimessaan?
13. kysymys. Jos Ruotsin koko merenkulku tukahdutettaisiin, jos ulkomaalaisille annettaisiin lupa entisaikojen tapaan vapaasti ostaa asiamiestensä välityksellä meidän takkirautamme Bergslagenissa, ja lopetettaisiin kokonaan kankiraudan takominen, ja jos kumottaisiin mastopuiden, muun pyöreän ja laivanrakennuspuutavaran vientikielto, arveleeko herra Chydenius meidän nykyisten merimiestemme, laivakirvesmiestemme, köydenpunojiemme, purjeiden ompelijoidemme ja vasarapajojemme seppien lähtevän pohjoisille seuduille raivaamaan kesantomaita viljelykseen tai ryhtyvän uudisviljelijöiksi asuinsijoillaan?
Eivätköhän he pikemminkin, kuten sivulla 10592 lainatussa Instruction för den unge Polaetus -kirjoituksessa93 sanotaan, riutuisi kuoliaaksi tai lähtisi valtakunnasta, kun heillä ei enää olisi mahdollisuutta harjoittaa sitä elinkeinoa, johon heidät on nuoruudestaan saakka kasvatettu, samaan tapaan kuin noin 600 työtöntä tehdastyöläistä on tänä kesänä paennut Venäjälle?
14. kysymys. Kun raudanvalmistus on sen jälkeen, kun tuoteplakaatti 1724 annettiin, kasvanut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaan takorautaa vuodessa, ja jos väestö on ennen taulustolaitoksen perustamista94 kasvanut samassa suhteessa kuin sen jälkeen, nimittäin 11 vuodessa 258 451 hengen verran Pommerin sodasta huolimatta, katsokaapa Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor -kirjoitusta,95 s. 14, ja jos uutta maata on otettu viljelykseen tuoteplakaatin antamisvuoden 1724 jälkeen niin monta tynnyrinalaa kuin maaherrojen kaikilla valtiopäivillä antamissa kertomuksissa todistetaan, miksi noin hyödyllistä plakaattia halutaan syyttää valtakunnalle turmiolliseksi onnettomuuksien lähteeksi?
Pyynnöstä todistetaan täten, että kankiraudan valmistus on vuodesta 1724 kasvanut 96 210 kippuntaan vuorikuntapainoa, ja kun mukaan otetaan rälssioikeuden mukainen tuotanto, tuotannon kokonaismäärä Ruotsin koko valtakunnassa on nyt 333 300 kippuntaa. Tukholmassa 3. helmikuuta 1766.
Jöns Risell,
Kuninkaallisen vuorikollegion lainoppinut viskaali
Painettu Kuninkaallisessa Suomen kirjapainossa vuonna 1766.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Fjorton Frågor til Herr Mag. Anders Chydenius, rörande Källan til Rikets Wanmakt.
Imprimatur.
N. v. Oelreich.
1:sta Frågan.
Huru kommer det til, at Herr Chydenius såsom Präst kan finna grunden til Sweriges olyckor uti Product Placatet? Hwarföre finner Han icke förnämsta grunden til et Folks olyckor, med alla nitiska Ordets Tienare, uti fördärfwade seder, nemligen i et ogudaktigt lefwerne: I mindre aktning för Guds Heliga Lag och deraf följande förakt för Öfwerhetens Lagar: I oenighet, hat, afwund, bitterhet och parti?96
2:dra Frågan. Hwarföre blandar Han de skadeliga band i Handel, som egennyttan lagt på Med-inwånare i Riket, med et nyttigt band, som uplyste och opartiske Ständer lagt på Utlänningar? Hwad gemenskap har bruket med missbruket?
3:dje Frågan. Huru har Product Placatet förorsakat någon Stagnation i Bruks-rörelser se pag. 13.;97 Då Jern-tilwärkningen sedan det utkom ökt sig inemot en tredjedel mer än den någon tid warit tilförene, se hosföljande bewis.98 Hälst den ej besteg högre än til 260 000 Skepp. efter Herr Chydenii egen sägen §. 29.99? Eller kan någon tro, at det war nyttigare för oss, då Utlänningen genom sina expediter upköpte wårt Tackjärn, och sålde oss dyrt Stångjärn i stället? För hwem war denna fria Handelen nyttig, för Utlänningen eller för Swerige? Månne den som skrifwit det pag 28 åberopade och berömde Memorialet,100 skulle ha warit bättre Hushållare för Riket, än Konung Carl XI. som förböd Utlänningen at genom expediter uphandla Tackjärn i Bergslagen?
4:de Frågan. Månne icke det wara en ogrundat Supposition i 9. §.101 at mycket Järn legat för Swensk räkning i Stapel på Utrikes orter?
Är det icke Landtkunnigt,102 at Järnet snarare legat för Utlänsk Räkning i wåra Järn-wågar,103 ja i wåra Järn-bodar wid Bruken?
Månne icke Utlänningen illuderat104 wårt nyttiga Product Placat, då han genom Swenske Män, som för egen winning låtit bruka sig til[2] dess Commissionairer, förlagt wåra Bruk, och således betalt Järnet innan det warit smidt, fast til et Riks-skadeligit underpris?
5:te Frågan. Huru många Bruk hafwa fallit uti Exporteurers händer för än på Banco-Låner gafs lättare tilgång? Eller hwilka äro de?
6:te Frågan. Hwarföre misstycker Herr Chydenius pag. 23.105 at man skyller på fördärfwade seder? Hafwa icke alla Propheterna i Gamla Testamentet och Apostlarna i det Nya, funnit grunden til samhällens olyckor, härflyta ifrån denna olycks källan?
7:de Frågan. Skulle man med Herr Chydenius i 15. §.106 slå den Nationella winsten utur hågen, derföre at han blandas med få Med-Borgares winst? Hwilken förnuftig eller Christelig Nation, menar Han, skulle wäl wilja antaga et sådant råd? Bör någon drifwas af så stark afwund, at han skulle wilja afskjära sig och Fäderneslandet all tilgång på winst och upkomst, på det at ingen Med-Borgare må bli förmögen? Tror Herr Chydenius, at Han med sine 24:de och 25:te §. §.107 tilräckeligen wederlagt hwad en Ustaritz, Josias Schildt, Wilhelm Pettij och David Hum,108 med flere förnuftige Patrioter, om Nationella winsten skrifwit? Eller tror Han härigenom öfwertyga någon, at det är och warit et falskt begrep, som de mäktigaste och förmögnaste Stater i Europa nu i några Secler gjordt sig om den Nationella winsten, och hwarigenom de upbragt sig til en sådan högd?
Hwarföre wil Han i 21. §.109 skilja sig ifrån wåra store och wältänkande Männer?
8:de Frågan. Hwad anledning finner Herr Chydenius i den lilla piecen110 Betydande Frågor om Handelen,111 som Han i 26. §.112 citerar, at Navigations Acten skulle wara Engeland skadelig?
Månne icke de Lagar, som et förnuftigt Landt-parti113 utgifwit, kunna wara lika goda, fast Personerne genom ellaka seders inritande blifwit förbytte uti et Wexel- och Wingleri-parti?114 Må tro icke de store och redeligaste Männer af Landt-partiet i Engeland för samma orsak skuld ha conserverat denna goda Lagen utan afseende på de förras fördärfwande och ombytte sinnelag?
Skulle belägenheten115 göra så stor skilnad emellan Swerige och Engeland, då man på 48 timar kan segla deremellan, och har andra Hamnar sig närmare, hwarpå äfwen Handel kan drifwas, samt wåra Södre orter ligga under lika kall Climat med Engelands Norra del? Eller är det icke snarare et fel, at wåre Fartyg ligga Winter-liggare116 i Norden,117 än någon nödwändighet?
Tror Herr Chydenius, at det skulle wara så nyttigt at låta Utlänningen få lossa sina Fartyg i alla Swenska Hamnar, innan der blif[3]wit Städer, åtminstone Tullar inrättade, som i Engeland? Månne icke på sådant sätt Cronans Tull-inkomster skulle kunna försnillas?
9:de Frågan. Månne det warit så nyttigt för oss, som i 17. §.118 wil statueras, då Utlänningen fritt fick uphandla Maste-trän,119 Spiror120 och Skieps-timmer, hälst wi sjelfwe woro nödsakade at til wår Flottas behof kjöpa dem uphuggna och tilämnade af Utlänningen dyrt nog igen? Eller war det nyttigt, at Borgmästar Kierman121 fick dispensation i detta förbudet? Hwilken skulle wäl, efter samma princip om rudimateriers122 förädlande utomlands, wilja förfäckta, at man borde låta Utlänningar få utföra alla wåra Djäknar123 och Studenter, samt indraga alla Academier och Gymnasier, efter wi kunde få Ämbetsmän utifrån, så snart de behöfdes?
10:de Fråg. Huru skal man begripa det, som säges i 29. §.124 at Wermelands Bergslag mådde bättre, då Bergsmännen fingo 12 högst 14 dal. K:mt för et Skep. Tackjärn, än nu, då de få 60 à 80 dal. dito mynt för et Skepp. af Hammar-Patronerne? Ja månne det öfwerflödiga Brännewins brännandet icke är mera skulden än Product Placatet dertil, at mera Spannemål nu införskrifwes, som i samma § wil påstås? Eller är Saltet dyrare nu då det gäller 36 dal. tunnan, och en tunna Sill 72 dal. än då det gälde lika med en tunna Krampe-Sill,125 som i wederläggningen til Källan pag. 32126 är bewist?
11:te Fråg. När man på et stort Fartyg med färre personer kan föra flere waror, huru kan då Förordningen om Hel- och Half-friheter,127 som i 31. §.128 fördömmes, wara skadelig, den der upmuntrar undersåtare, i et Land, der Folkbrist är, at lägga sig til sådane stora Fartyg?
12:te Frågan. Skulle det wäl wara möjeligit, at de 586 000 Dagswärken, som 35. §.129 supponerar wara åtgågne til den forcerade Skieps-byggnaden år 1723 och 1724 kunnat enligit 38. §.130 dragit 2 000 personer ifrån Åkerbruket, och således detta Skieps-byggeriet skedt på Åkerbrukets depence,131 då man intet gerna kan föreställa sig, at rå Bonde-Drängar dragits ifrån plogen til Skeps-Timmermän, Smeder och Segel-sömmare? Torde man icke snarare dertil hafwa betjent sig af Stadsens Timmer-karlar och Smeder, samt deras Hustrur til Segel-sömning, utom Gardies- och Artillerie-Karlar, wid Wakt-frie stunder? Hwad skada hade då Landt-bruket i sådant fall deraf timat? Eller tror Herr Chydenius det wore möjeligit at 2 000 Bonde-drängar kunnat bli sådane Mästare i hast, at de förfärdigat et så stort antal Fartyg på 14 Månader? Skulle det icke wara underligit, om 248 Fartyg icke skulle warit mer wärde än en million dal. Kopp-mynt, som dock i 36. §.132 påstås, at de icke wore wärde? Om man allenast skulle wärdera hwardera Fartyget uptaklat,133 emedan Segel-Sömmare-Dags-[4]wärken gå in i räkningen, til 100 000 dal. Kopp:mynt, hwilket icke torde wara för drygt tiltagit, som utgör 24 millioner och 800 000 dal. Kopp:mynt? Månne icke då desse 2 000 Personer med sine 586 000 Dags-wärken gjordt så lönande arbete, som någonsin i någon annan handtering?
13:de Frågan. Om man skulle förqwäfja all Seglation i Swerige, gifwa Utlänningen fritt tilstånd at, som i gamla tider, genom expediter uphandla wårt Tackjärn i Bergslagen, och nedlägga alt Stångjärns Smide, samt uphäfwa förbudet emot Maste-träns, Spirors och Skieps-timmers utförsel; menar Herr Chydenius då, at wåre nu warande Båtsmän, Skeps-Timmer-karlar, Repslagare, Segelsömmare och Hammarsmeder, skulle gifwa sig up til de Norra orter, at der giöra ny-plöjen,134 eller nya upodlingar på den ort de wistas?
Skulle de icke snarare, som Instructionen för den unge Poletus135 lyder, hwilken pag 105136 citeras, smälta bort genom döden eller wika utur Riket, då det icke längre hade tilfälle at idka den näring de ifrån ungdomen blifwit upfostrade til; på sätt som ungefärl. 600 sysslolöse Fabriques folk i denne Sommar flydt til Ryssland?
14:de Frågan. När Järn-tilwärkningen, sedan Product Placatet 1724 utkom, tiltagit, ifrån 260 000 Skep. til 333 300 Skep. årligit Smide; Om Folkhopen i samma proportion de förra åren tiltagit, som sedan Tabell-Wärket utkommit,137 nemligen på 11 års tid til 258 451 själar, oansedt det Pommerska Kriget, se continuationen af oförgripeliga Tankar med bifogade 70 Frågor,138 pag. 14. Om jorden blifwit upodladt til så många tusende tunneland, som de wid hwarje Riksdag ingifne Landshöfdinge Relationer intyga, ifrån 1724 då Product Placatet utkom, hwarföre wil man då utropa et så nyttigt Placat för en Riks-fördärfwelig Olycks-Källa?
At Stångjärns tilwärkningen sedan 1724 blifwit ökad til 96 210 Skepp. Bergswigt, och nu tilsammans inberäknadt Frälse-Rätten, utgiör öfwer hela Swea Rike 333 300 Skep.; det warder härmedelst på begäran til bewis meddelt. Stockholm den 3 Febr. 1766.
Jöns Risell,
Advocat Fiscal wid Kongl. Bergs-Collegium.
Stockholm,
Tryckt uti Kongl. Finska Boktryckeriet, År 1766.
[1]
Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle.
Painoluvan antanut
N. v. Oelreich.
1. kysymys.
Miten on mahdollista, että herra Chydenius voi pappina löytää Ruotsia kohdanneiden onnettomuuksien syyt tuoteplakaatista? Miksi hän ei kaikkien hartaiden Sanan palvelijoiden lailla näe kansan onnettomuuksien tärkeimmäksi syyksi tapainturmelusta, nimittäin jumalatonta elämänmenoa, joka ilmenee Jumalan pyhän lain kunnioituksen vähenemisenä ja siitä seuraavana esivallan lakien halveksuntana, sekä kiistelynä, vihana, kateutena, katkeruutena ja puoluemielisyytenä?
2. kysymys. Miksi hän sekoittaa toisiinsa haitalliset kaupankäynnin rajoitukset, jotka omanvoitonpyynnin takia on pantu valtakunnan muiden asukkaiden kannettavaksi, siihen hyödylliseen rajoitukseen, jonka valistuneet ja puolueettomat säädyt ovat määränneet ulkomaalaisille? Mitä yhteistä on oikealla käytöllä ja väärinkäytöllä?
3. kysymys. Miten tuoteplakaatti on johtanut ruukkitoiminnan lamaantumiseen, ks. s. 13,139 kun raudanvalmistus on sen säätämisen jälkeen kasvanut lähes kolmanneksen verran suuremmaksi kuin koskaan ennen, ks. todistusta tuonnempana.140 Etenkään kun se ei herra Chydeniuksen itsensä pykälässä 29141 esittämän tiedon mukaan ollut korkeampi kuin 260 000 kippuntaa? Tai voiko kukaan uskoa, että tilanne oli meille edullisempi, kun ulkomaalaiset ostivat asiamiestensä välityksellä kaiken meidän takkirautamme ja myivät meille sen sijaan kallista kankirautaa? Ketä tämä vapaa kauppa hyödytti, ulkomaalaisia vai Ruotsia? Olisikohan sivulla 28 mainitun ja kiitetyn muistion142 kirjoittaja ollut parempi valtakunnan talouden hoitaja kuin kuningas Kaarle XI, joka kielsi ulkomaalaisia ostamasta asiamiesten välityksellä takkirautaa Bergslagenista?
4. kysymys. Mahtaisikohan 9. pykälässä143 esitetty olettamus, että paljon rautaa olisi ollut ruotsalaisten laskuun varastoituna ulkomaisilla paikkakunnilla, olla perusteeton?
Eikö kautta maan tiedetä, että rauta on pikemminkin maannut ulkomaalaisten laskuun meidän rautavaa’oissamme,144 jopa ruukkien rautavarastoissa?
Eivätköhän ulkomaalaiset ole kiertäneet hyödyllistä tuoteplakaattiamme, kun he ovat edustajikseen pestautuneiden omaa voittoaan tavoittelevien ruotsalaisten[2] välityksellä antaneet luottoa ruukeillemme ja siten maksaneet raudan jo ennen sen takomista, vaikkakin valtakuntaa vahingoittavaan alihintaan?
5. kysymys. Miten monta ruukkia on joutunut viennin harjoittajien käsiin ennen kuin pankkilainojen saantia helpotettiin? Tai mitkä ruukit ovat kyseessä?
6. kysymys. Miksi herra Chydenius paheksuu sivulla 23145 sitä, että syyksi esitetään tapainturmelus? Eivätkö kaikki Vanhan testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit ole havainneet yhteiskuntia kohdanneiden onnettomuuksien johtuvan tästä onnettomuuksien lähteestä?
7. kysymys. Olisiko herra Chydeniuksen 15. pykälässä146 esittämällä tavalla unohdettava kansallinen voitto, koska se sekoitetaan muutamien kansalaisten voittoon? Minkä järkevän, kristityn kansakunnan hän otaksuu haluavan noudattaa tuollaista neuvoa? Pitääkö jonkun tuntea niin voimakasta kateutta, että hän haluaisi riistää itseltään ja isänmaalta kaikki mahdollisuudet voiton saamiseen ja vaurastumiseen, jotta kukaan muu kansalainen ei rikastuisi? Uskooko herra Chydenius kirjoituksensa pykälillä 24 ja 25147 kumonneensa riittävän tehokkaasti sen, mitä de Uztáriz, Josiah Child, William Petty ja David Hume ynnä muut järkevät isänmaanystävät ovat kirjoittaneet kansallisesta voitosta? Tai uskooko hän saavansa tällä tavalla ketään vakuuttuneeksi, että Euroopan mahtavimmissa ja vauraimmissa valtioissa nyt jo muutaman vuosisadan ajan vallinnut käsitys kansallisesta voitosta on ja on ollut väärä, vaikka ne ovat sen avulla kohonneet niin korkeaan asemaan?
Miksi hän haluaa kirjoituksensa pykälässä 21148 lähteä eri linjoille kuin suuret ja terävästi ajattelevat miehemme?
8. kysymys. Mitä perusteita herra Chydenius löytää pykälässä 26149 lainaamastaan pienestä kirjoitelmasta Betydande frågor om handelen150 väitteelle, että purjehdussääntö olisi Englannille vahingoksi?
Eivätköhän järkevän maapuolueen151 säätämät lait liene entiseen tapaan hyviä, vaikka eräät tietyt henkilöt ovat pahojen tapojen juurruttua siirtyneet vekseli- ja keinottelupuolueeseen?152 Eivätköhän Englannin maapuolueen suuret ja rehdeimmät miehet ole samasta syystä pitäneet tämän lain voimassa riippumatta ensiksi mainittujen turmeltuneesta ja muuttuneesta mielenlaadusta?
Mahtaakohan sijainti kovinkaan suuresti vaikuttaa Ruotsin ja Englannin aseman erilaisuuteen, kun purjehdusmatka niiden välillä kestää 48 tuntia ja kauppaa voidaan käydä muissa satamissa lähempänäkin, ja meidän eteläisillä seuduillamme ilmasto on yhtä kylmä kuin Englannin pohjoisosassa? Vai eikö laivojemme talvehtiminen pohjoisessa ole pikemminkin virhe kuin välttämättömyys?
Uskooko herra Chydenius, että olisi hyvinkin hyödyllistä antaa ulkomaalaisille lupa purkaa lastinsa mihin tahansa Ruotsin satamaan ennen kuin niistä on tullut[3] kaupunkeja tai niihin on edes tulliasemia perustettu kuten Englannissa? Eiköhän sillä tavalla voitaisi kavaltaa kruunun tullituloja?
9. kysymys. Olikohan meille kovinkaan hyödyllistä, kuten pykälässä 17 halutaan väittää, että ulkomaalaiset saivat vapaasti ostaa mastopuita, muuta pyöreää puutavaraa ja laivanrakennuslankkuja, etenkin kun me itse jouduimme ostamaan niitä ulkomaalaisten hakkauttamina ja esivalmistamina kalliisti takaisin oman laivastomme tarpeisiin? Tai oliko hyödyksi se, että pormestari Kierman153 sai poikkeusluvan tätä kauppaa koskevasta kiellosta? Kukapa haluaisi saman raaka-aineiden ulkomailla tapahtuvaa jalostusta suosivan periaatteen nojalla puolustaa sitä, että ulkomaalaisten pitäisi saada viedä maasta kaikki meidän teinimme ja ylioppilaamme ja että kaikki yliopistomme ja lukiomme olisi lakkautettava, koska voisimme saada virkamiehiä ulkomailta heti heitä tarvitessamme?
10. kysymys. Miten on ymmärrettävä pykälässä 29154 esitetty väite, että Värmlannin vuorikunnassa voitiin paremmin, kun vuorimiehet saivat 12 tai enintään 14 kuparitaaleria kippunnasta takkirautaa, kuin nyt, kun he saavat kippunnasta vasarapajojen patruunoilta 60–80 taaleria samassa rahassa. Niin, eiköhän yletön paloviinan polttaminen liene tuoteplakaattia suurempi syy siihen, että viljaa tuodaan nykyisin enemmän, kuten samassa pykälässä halutaan väittää? Tai onko suola kalliimpaa nyt, kun siitä on maksettava 36 taaleria ja sillistä 72 taaleria tynnyriltä, kuin silloin, kun tynnyrihinta oli sama kuin kuivatun silakan, kuten vastineessa Lähteeseen on sivulla 32155 osoitettu?
11. kysymys. Kun isossa laivassa voidaan pienemmällä henkilömäärällä kuljettaa enemmän tavaraa, miten pykälässä 31156 tuomittu asetus koko- ja puolivapaudesta157 voi olla haitallinen, kun se kannustaa väestön vähyydestä kärsivässä maassa alamaisia hankkimaan tuollaisia isoja laivoja?
12. kysymys. Olisiko lainkaan mahdollista, että ne 586 000 työpäivää, joiden pykälässä 35158 väitetään kuluneen väkisin kasvatettuun laivanrakennustoimintaan vuosina 1723 ja 1724, olisivat voineet vetää maanviljelystöistä 2 000 henkilöä, kuten pykälässä 38159 väitetään, ja että tämä laivanrakennustoiminta olisi siis tapahtunut maatalouden kustannuksella, kun tuskin voidaan kuvitella, että taitamattomia maalaistalojen renkejä olisi vedetty auran kurjesta laivakirvesmiehiksi, sepiksi ja purjeiden ompelijoiksi? Eiköhän noihin töihin käytetty pikemminkin kaupunkien kirvesmiehiä ja seppiä sekä heidän vaimojaan purjeiden ompelijoiksi sen lisäksi, mitä kaartilaiset ja tykkimiehet vahtivuorojen välillä saivat aikaan? Mitä haittaa maatalous siis on siinä tapauksessa kärsinyt? Vai uskooko herra Chydenius, että 2 000 maalaisrengistä olisi voinut tuossa tuokiossa tulla sellaisia mestareita, että he rakensivat niin suuren määrän laivoja 14 kuukaudessa? Eikö olisi kummallista, jos 248 aluksen yhteinen arvo ei olisi ollut enemmän kuin miljoona kuparitaaleria, vaikkakin pykälässä 36160 väitetään, etteivät ne olleet tuonkaan summan arvoisia? Vaikka vain arvioitaisiin kunkin laivan arvoksi täysin takiloituna, koska mukaan on laskettava myös purjeiden ompelijoiden[4] päivätyöt, 100 000 kuparitaaleria, mikä ei liene liian korkea arvio, kokonaissumma on 24 800 000 kuparitaaleria. Eivätköhän nämä 2 000 henkilöä ole 586 000 työpäivänään tehneet yhtä kannattavaa työtä kuin koskaan missään muussa toimessaan?
13. kysymys. Jos Ruotsin koko merenkulku tukahdutettaisiin, jos ulkomaalaisille annettaisiin lupa entisaikojen tapaan vapaasti ostaa asiamiestensä välityksellä meidän takkirautamme Bergslagenissa, ja lopetettaisiin kokonaan kankiraudan takominen, ja jos kumottaisiin mastopuiden, muun pyöreän ja laivanrakennuspuutavaran vientikielto, arveleeko herra Chydenius meidän nykyisten merimiestemme, laivakirvesmiestemme, köydenpunojiemme, purjeiden ompelijoidemme ja vasarapajojemme seppien lähtevän pohjoisille seuduille raivaamaan kesantomaita viljelykseen tai ryhtyvän uudisviljelijöiksi asuinsijoillaan?
Eivätköhän he pikemminkin, kuten sivulla 105161 lainatussa Instruction för den unge Polaetus -kirjoituksessa162 sanotaan, riutuisi kuoliaaksi tai lähtisi valtakunnasta, kun heillä ei enää olisi mahdollisuutta harjoittaa sitä elinkeinoa, johon heidät on nuoruudestaan saakka kasvatettu, samaan tapaan kuin noin 600 työtöntä tehdastyöläistä on tänä kesänä paennut Venäjälle?
14. kysymys. Kun raudanvalmistus on sen jälkeen, kun tuoteplakaatti 1724 annettiin, kasvanut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaan takorautaa vuodessa, ja jos väestö on ennen taulustolaitoksen perustamista163 kasvanut samassa suhteessa kuin sen jälkeen, nimittäin 11 vuodessa 258 451 hengen verran Pommerin sodasta huolimatta, katsokaapa Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor -kirjoitusta,164 s. 14, ja jos uutta maata on otettu viljelykseen tuoteplakaatin antamisvuoden 1724 jälkeen niin monta tynnyrinalaa kuin maaherrojen kaikilla valtiopäivillä antamissa kertomuksissa todistetaan, miksi noin hyödyllistä plakaattia halutaan syyttää valtakunnalle turmiolliseksi onnettomuuksien lähteeksi?
Pyynnöstä todistetaan täten, että kankiraudan valmistus on vuodesta 1724 kasvanut 96 210 kippuntaan vuorikuntapainoa, ja kun mukaan otetaan rälssioikeuden mukainen tuotanto, tuotannon kokonaismäärä Ruotsin koko valtakunnassa on nyt 333 300 kippuntaa. Tukholmassa 3. helmikuuta 1766.
Jöns Risell,
Kuninkaallisen vuorikollegion lainoppinut viskaali
Painettu Kuninkaallisessa Suomen kirjapainossa vuonna 1766.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen dokumentti: Runeberg, Edvard Fredric, Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, s. 55–66
Seuraava dokumentti: