Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Muu lähde: ”Lähteen” vastakirjoitukset

Lewenhaupt, Charles Emil, Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle

Edellinen dokumentti: Runeberg, Edvard Fredric, Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, s. 55–66

Seuraava dokumentti:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Neljätoista Valtakunnan heikkouden lähdettä koskevaa kysymystä maisteri Anders Chydeniukselle.

 

Painoluvan antanut

N. v. Oelreich.

 

1. kysymys.

Miten on mahdollista, että herra Chydenius voi pappina löytää Ruotsia kohdanneiden onnettomuuksien syyt tuoteplakaatista? Miksi hän ei kaikkien hartaiden Sanan palvelijoiden lailla näe kansan onnettomuuksien tärkeimmäksi syyksi tapainturmelusta, nimittäin jumalatonta elämänmenoa, joka ilmenee Jumalan pyhän lain kunnioituksen vähenemisenä ja siitä seuraavana esivallan lakien halveksuntana, sekä kiistelynä, vihana, kateutena, katkeruutena ja puoluemielisyytenä?

2. kysymys. Miksi hän sekoittaa toisiinsa haitalliset kaupankäynnin rajoitukset, jotka omanvoitonpyynnin takia on pantu valtakunnan muiden asukkaiden kannettavaksi, siihen hyödylliseen rajoitukseen, jonka valistuneet ja puolueettomat säädyt ovat määränneet ulkomaalaisille? Mitä yhteistä on oikealla käytöllä ja väärinkäytöllä?

3. kysymys. Miten tuoteplakaatti on johtanut ruukkitoiminnan lamaantumiseen, ks. s. 13,1 kun raudanvalmistus on sen säätämisen jälkeen kasvanut lähes kolmanneksen verran suuremmaksi kuin koskaan ennen, ks. todistusta tuonnempana.2 Etenkään kun se ei herra Chydeniuksen itsensä pykälässä 293 esittämän tiedon mukaan ollut korkeampi kuin 260 000 kippuntaa? Tai voiko kukaan uskoa, että tilanne oli meille edullisempi, kun ulkomaalaiset ostivat asiamiestensä välityksellä kaiken meidän takkirautamme ja myivät meille sen sijaan kallista kankirautaa? Ketä tämä vapaa kauppa hyödytti, ulkomaalaisia vai Ruotsia? Olisikohan sivulla 28 mainitun ja kiitetyn muistion4 kirjoittaja ollut parempi valtakunnan talouden hoitaja kuin kuningas Kaarle XI, joka kielsi ulkomaalaisia ostamasta asiamiesten välityksellä takkirautaa Bergslagenista?

4. kysymys. Mahtaisikohan 9. pykälässä5 esitetty olettamus, että paljon rautaa olisi ollut ruotsalaisten laskuun varastoituna ulkomaisilla paikkakunnilla, olla perusteeton?

Eikö kautta maan tiedetä, että rauta on pikemminkin maannut ulkomaalaisten laskuun meidän rautavaa’oissamme,6 jopa ruukkien rautavarastoissa?

Eivätköhän ulkomaalaiset ole kiertäneet hyödyllistä tuoteplakaattiamme, kun he ovat edustajikseen pestautuneiden omaa voittoaan tavoittelevien ruotsalaisten välityksellä antaneet luottoa ruukeillemme ja siten maksaneet raudan jo ennen sen takomista, vaikkakin valtakuntaa vahingoittavaan alihintaan?

5. kysymys. Miten monta ruukkia on joutunut viennin harjoittajien käsiin ennen kuin pankkilainojen saantia helpotettiin? Tai mitkä ruukit ovat kyseessä?

6. kysymys. Miksi herra Chydenius paheksuu sivulla 237 sitä, että syyksi esitetään tapainturmelus? Eivätkö kaikki Vanhan testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit ole havainneet yhteiskuntia kohdanneiden onnettomuuksien johtuvan tästä onnettomuuksien lähteestä?

7. kysymys. Olisiko herra Chydeniuksen 15. pykälässä8 esittämällä tavalla unohdettava kansallinen voitto, koska se sekoitetaan muutamien kansalaisten voittoon? Minkä järkevän, kristityn kansakunnan hän otaksuu haluavan noudattaa tuollaista neuvoa? Pitääkö jonkun tuntea niin voimakasta kateutta, että hän haluaisi riistää itseltään ja isänmaalta kaikki mahdollisuudet voiton saamiseen ja vaurastumiseen, jotta kukaan muu kansalainen ei rikastuisi? Uskooko herra Chydenius kirjoituksensa pykälillä 24 ja 259 kumonneensa riittävän tehokkaasti sen, mitä de Uztáriz, Josiah Child, William Petty ja David Hume ynnä muut järkevät isänmaanystävät ovat kirjoittaneet kansallisesta voitosta? Tai uskooko hän saavansa tällä tavalla ketään vakuuttuneeksi, että Euroopan mahtavimmissa ja vauraimmissa valtioissa nyt jo muutaman vuosisadan ajan vallinnut käsitys kansallisesta voitosta on ja on ollut väärä, vaikka ne ovat sen avulla kohonneet niin korkeaan asemaan?

Miksi hän haluaa kirjoituksensa pykälässä 2110 lähteä eri linjoille kuin suuret ja terävästi ajattelevat miehemme?

8. kysymys. Mitä perusteita herra Chydenius löytää pykälässä 2611 lainaamastaan pienestä kirjoitelmasta Betydande frågor om handelen12 väitteelle, että purjehdussääntö olisi Englannille vahingoksi?

Eivätköhän järkevän maapuolueen13 säätämät lait liene entiseen tapaan hyviä, vaikka eräät tietyt henkilöt ovat pahojen tapojen juurruttua siirtyneet vekseli- ja keinottelupuolueeseen?14 Eivätköhän Englannin maapuolueen suuret ja rehdeimmät miehet ole samasta syystä pitäneet tämän lain voimassa riippumatta ensiksi mainittujen turmeltuneesta ja muuttuneesta mielenlaadusta?

Mahtaakohan sijainti kovinkaan suuresti vaikuttaa Ruotsin ja Englannin aseman erilaisuuteen, kun purjehdusmatka niiden välillä kestää 48 tuntia ja kauppaa voidaan käydä muissa satamissa lähempänäkin, ja meidän eteläisillä seuduillamme ilmasto on yhtä kylmä kuin Englannin pohjoisosassa? Vai eikö laivojemme talvehtiminen pohjoisessa ole pikemminkin virhe kuin välttämättömyys?

Uskooko herra Chydenius, että olisi hyvinkin hyödyllistä antaa ulkomaalaisille lupa purkaa lastinsa mihin tahansa Ruotsin satamaan ennen kuin niistä on tullut kaupunkeja tai niihin on edes tulliasemia perustettu kuten Englannissa? Eiköhän sillä tavalla voitaisi kavaltaa kruunun tullituloja?

9. kysymys. Olikohan meille kovinkaan hyödyllistä, kuten pykälässä 17 halutaan väittää, että ulkomaalaiset saivat vapaasti ostaa mastopuita, muuta pyöreää puutavaraa ja laivanrakennuslankkuja, etenkin kun me itse jouduimme ostamaan niitä ulkomaalaisten hakkauttamina ja esivalmistamina kalliisti takaisin oman laivastomme tarpeisiin? Tai oliko hyödyksi se, että pormestari Kierman15 sai poikkeusluvan tätä kauppaa koskevasta kiellosta? Kukapa haluaisi saman raaka-aineiden ulkomailla tapahtuvaa jalostusta suosivan periaatteen nojalla puolustaa sitä, että ulkomaalaisten pitäisi saada viedä maasta kaikki meidän teinimme ja ylioppilaamme ja että kaikki yliopistomme ja lukiomme olisi lakkautettava, koska voisimme saada virkamiehiä ulkomailta heti heitä tarvitessamme?

10. kysymys. Miten on ymmärrettävä pykälässä 2916 esitetty väite, että Värmlannin vuorikunnassa voitiin paremmin, kun vuorimiehet saivat 12 tai enintään 14 kuparitaaleria kippunnasta takkirautaa, kuin nyt, kun he saavat kippunnasta vasarapajojen patruunoilta 60–80 taaleria samassa rahassa. Niin, eiköhän yletön paloviinan polttaminen liene tuoteplakaattia suurempi syy siihen, että viljaa tuodaan nykyisin enemmän, kuten samassa pykälässä halutaan väittää? Tai onko suola kalliimpaa nyt, kun siitä on maksettava 36 taaleria ja sillistä 72 taaleria tynnyriltä, kuin silloin, kun tynnyrihinta oli sama kuin kuivatun silakan, kuten vastineessa Lähteeseen on sivulla 3217 osoitettu?

11. kysymys. Kun isossa laivassa voidaan pienemmällä henkilömäärällä kuljettaa enemmän tavaraa, miten pykälässä 3118 tuomittu asetus koko- ja puolivapaudesta19 voi olla haitallinen, kun se kannustaa väestön vähyydestä kärsivässä maassa alamaisia hankkimaan tuollaisia isoja laivoja?

12. kysymys. Olisiko lainkaan mahdollista, että ne 586 000 työpäivää, joiden pykälässä 3520 väitetään kuluneen väkisin kasvatettuun laivanrakennustoimintaan vuosina 1723 ja 1724, olisivat voineet vetää maanviljelystöistä 2 000 henkilöä, kuten pykälässä 3821 väitetään, ja että tämä laivanrakennustoiminta olisi siis tapahtunut maatalouden kustannuksella, kun tuskin voidaan kuvitella, että taitamattomia maalaistalojen renkejä olisi vedetty auran kurjesta laivakirvesmiehiksi, sepiksi ja purjeiden ompelijoiksi? Eiköhän noihin töihin käytetty pikemminkin kaupunkien kirvesmiehiä ja seppiä sekä heidän vaimojaan purjeiden ompelijoiksi sen lisäksi, mitä kaartilaiset ja tykkimiehet vahtivuorojen välillä saivat aikaan? Mitä haittaa maatalous siis on siinä tapauksessa kärsinyt? Vai uskooko herra Chydenius, että 2 000 maalaisrengistä olisi voinut tuossa tuokiossa tulla sellaisia mestareita, että he rakensivat niin suuren määrän laivoja 14 kuukaudessa? Eikö olisi kummallista, jos 248 aluksen yhteinen arvo ei olisi ollut enemmän kuin miljoona kuparitaaleria, vaikkakin pykälässä 3622 väitetään, etteivät ne olleet tuonkaan summan arvoisia? Vaikka vain arvioitaisiin kunkin laivan arvoksi täysin takiloituna, koska mukaan on laskettava myös purjeiden ompelijoiden päivätyöt, 100 000 kuparitaaleria, mikä ei liene liian korkea arvio, kokonaissumma on 24 800 000 kuparitaaleria. Eivätköhän nämä 2 000 henkilöä ole 586 000 työpäivänään tehneet yhtä kannattavaa työtä kuin koskaan missään muussa toimessaan?

13. kysymys. Jos Ruotsin koko merenkulku tukahdutettaisiin, jos ulkomaalaisille annettaisiin lupa entisaikojen tapaan vapaasti ostaa asiamiestensä välityksellä meidän takkirautamme Bergslagenissa, ja lopetettaisiin kokonaan kankiraudan takominen, ja jos kumottaisiin mastopuiden, muun pyöreän ja laivanrakennuspuutavaran vientikielto, arveleeko herra Chydenius meidän nykyisten merimiestemme, laivakirvesmiestemme, köydenpunojiemme, purjeiden ompelijoidemme ja vasarapajojemme seppien lähtevän pohjoisille seuduille raivaamaan kesantomaita viljelykseen tai ryhtyvän uudisviljelijöiksi asuinsijoillaan?

Eivätköhän he pikemminkin, kuten sivulla 10523 lainatussa Instruction för den unge Polaetus -kirjoituksessa24 sanotaan, riutuisi kuoliaaksi tai lähtisi valtakunnasta, kun heillä ei enää olisi mahdollisuutta harjoittaa sitä elinkeinoa, johon heidät on nuoruudestaan saakka kasvatettu, samaan tapaan kuin noin 600 työtöntä tehdastyöläistä on tänä kesänä paennut Venäjälle?

14. kysymys. Kun raudanvalmistus on sen jälkeen, kun tuoteplakaatti 1724 annettiin, kasvanut 260 000 kippunnasta 333 300 kippuntaan takorautaa vuodessa, ja jos väestö on ennen taulustolaitoksen perustamista25 kasvanut samassa suhteessa kuin sen jälkeen, nimittäin 11 vuodessa 258 451 hengen verran Pommerin sodasta huolimatta, katsokaapa Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor -kirjoitusta,26 s. 14, ja jos uutta maata on otettu viljelykseen tuoteplakaatin antamisvuoden 1724 jälkeen niin monta tynnyrinalaa kuin maaherrojen kaikilla valtiopäivillä antamissa kertomuksissa todistetaan, miksi noin hyödyllistä plakaattia halutaan syyttää valtakunnalle turmiolliseksi onnettomuuksien lähteeksi?

 

Pyynnöstä todistetaan täten, että kankiraudan valmistus on vuodesta 1724 kasvanut 96 210 kippuntaan vuorikuntapainoa, ja kun mukaan otetaan rälssioikeuden mukainen tuotanto, tuotannon kokonaismäärä Ruotsin koko valtakunnassa on nyt 333 300 kippuntaa. Tukholmassa 3. helmikuuta 1766.

Jöns Risell,

Kuninkaallisen vuorikollegion lainoppinut viskaali

 

Painettu Kuninkaallisessa Suomen kirjapainossa vuonna 1766.

 

Suom. Heikki Eskelinen


  1. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 9
  2. ks. todistusta tuonnempana: viitataan vuorikollegion virkamiehen todistukseen tämän kirjoituksen lopussa, s. 475 LINKKI
  3. pykälässä 29: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 29
  4. sivulla 28 mainitun ja kiitetyn muistion: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 18 ja s. 206–208 LINKKI
  5. 9. pykälässä: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 9
  6. meidän rautavaaoissamme: Ulos vietävä rauta varastoitiin laivausta varten tietyille paikkakunnille, yleensä satamakaupunkeihin, joissa olevilla vaa’oilla se punnittiin ja sen laatu tarkastettiin.
  7. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 14
  8. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 15
  9. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 24–25
  10. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 21
  11. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 26
  12. Betydande frågor om handelen: viitataan Josiah Tuckerin ruotsinnettuun kirjoitukseen Betydande frågor om handelen, wid tilfälle af de motsäjelser, som skedde emot den sista billen, om utlänningars naturalisation (1763)
  13. Nimityksellä country party tarkoitetaan Kaarle II:n aikana (1660–1685) muodostunutta oppositioryhmää, joka vastusti ”hovipuolueen” (court party) uskonto- ja ulkopolitiikkaa. Ns. kavaljeeriparlamentin (Cavalier Parliament) loppuvaiheessa näistä ryhmistä muodostuivat whig- ja tory-puolueet.
  14. vekseli- ja keinottelupuolueeseen: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 26
  15. pormestari Kierman: Viitataan Tukholman kauppapormestari Gustaf Kiermaniin, joka vuosien 1765–1766 valtiopäivillä joutui suurelta osin kantamaan vastuun ns. vaihtokonttorin epäonnistuneista kaupoista.
  16. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 29
  17. vastineessa Lähteeseen on sivulla 32: viitataan Bengt Junggrenin kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (1765), s. 32
  18. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 31
  19. asetus koko- ja puolivapaudesta: 1600-luvulta peräisin olevan määräyksen mukaan kotimainen kauppa-alus, joka täytti sotilaallisen käyttöön soveltuvuutta koskevat ehdot, sai kolmasosan helpotuksen vienti- ja tuontitulleista (helfrihet). Huonommin sotakäyttöön soveltuvat alukset saivat vain 1/6 alennuksen (halvfrihet).
  20. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 35
  21. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 38
  22. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 36
  23. ks. Seikkaperäinen vastaus, § 62
  24. Instructionen för den unge Polaetus -kirjoituksessa: viitataan Efraim Otto Runebergin teokseen Instruction för den unge Polaetus i några handels-rörelser (1765)
  25. ennen taulustolaitoksen perustamista: viittaa väestötilastojen kokoamisen käynnistymiseen 1749
  26. Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor -kirjoitusta: viitataan Johan Adelswärdin teokseen Continuation af Oförgripeliga tankar, med de bifogade 70 frågor, jämte swar å then anmärkning, som deröfwer utkommit; hwarwid tillika bifogas anmärkningar wid den projecterade finance-kammaren (1765)

Kommentit

Alkuperäinen dokumentti: Charles Emil Lewenhauptin Fjorton Frågor till Herr Mag. Anders Chydenius, rörande Källan til Rikets Wanmakt.

Kirjapaino, painopaikka ja -vuosi: Kongl. finska boktryckeriet, Stockholm, 1766.

Ajoitus: Helmi–maaliskuu 1766.

Perusteksti: Kungliga biblioteketin kappale, 1700–1829: 54 A Br. 1766.

Huomautuksia: Chydenius vastasi tähän kirjoituksellaan Opastus vastaukseksi maisteri Chydeniukselle esitettyihin 14 kysymykseen koskien teosta Valtakunnan heikkouden lähde.

Alkuperäisdokumentit

Edellinen dokumentti: Runeberg, Edvard Fredric, Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, s. 55–66

Seuraava dokumentti: