Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Suomen maatalous

Suomen maatalous, § 31

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 31

Kaupankäynnistä on syytä panna erityisesti merkille, että se vaatii mitä suurinta nopeutta eikä sen takia siedä vähimpiäkään esteitä eikä pakkotoimia kootessaan joka suunnalta rahaa ja omaisuuksia liiketoimintaa huolellisesti ja tarmokkaasti ylläpitäville ihmisille ja levittäessään hyvinvointia syrjäisimmillekin seuduille ja nostattaessaan siten tuhansittain uusia ihmisolentoja sinne, missä aiemmin on asunut vain peikkoja ja villieläimiä. Ja tässä asiassa oman voiton tavoittelu on ainoa suurimpiakin pyöriä pyörittävä voima, eikä sen lisäksi tarvita mitään muita toimia.

Suurin osa Euroopan hallitsijoista on kuitenkin uskonut pääsevänsä samaan tavoitteeseen tuhansien erilaisten esteiden ja kieltojen avulla. Valitetaan kauppataseen alijäämäisyyttä ja otetaan kotimaisten tavaroiden valmistus muutamien harvojen henkilöiden erioikeudeksi ja painostetaan tavaroiden myyjiä liian alhaisilla määrähinnoilla; sallitaan tavaroiden tilaaminen ulkomailta, mutta kielletään rahan vieminen maasta niiden maksamiseksi; alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla,1 jotka pakostakin jossakin vaiheessa menettävät jonkin osan nimellisarvostaan, mistä syytetään omaa voittoaan tavoittelevia kansalaisia; halutaan pitää kurssin kehitys hallinnassa ja siinä samassa lisätään lippujen määrää tuhansilla. Puhutaan väestön kasvun lisäämisestä, mutta sidotaan ihmisten kädet ja jalat mitä ankarimmilla kielloilla tehdä tai yrittää jotakin muuta kuin vanhat tutut tavat ja ammattikuntajaon periaate määräävät.

Kuinka pitkään siis pitääkään jo kauan kuolemaan tuomittuna olleen maakaupan lojua lain kaltereiden takana vankilassaan nimismiesten, viskaalien, tullimiesten, aksiisioikeuksien ja maistraattien vartioimana, vaikka se ei tee muuta kuin levittää maalaisten ja kaupunkilaisten tuottamia tavaroita kaikkialle valtakunnan kaukaisimpiinkin kolkkiin, keksii usein uusia elinkeinoja ja lisää maan tuottoa voimakkaan kysynnän takia joskus satojakin prosentteja.

Uusimmista säädöksistämme luemme useistakin Pohjanmaalle perustetuista vapaamarkkinoista,2 jotka voivat jossakin määrin tuottaa hyötyä joillekin paikkakunnille. Mutta kuinka pitkälle niistä on apua, kun painavia tavaroita, voita, viljaa, tervaa, hartsia, tärpättiä, potaskaa ja lisäksi tukkipuita, laadultaan erilaisia puusta valmistettuja tuotteita ym. on kuljetettava 6–10 peninkulman etäisyydeltä samalla kertaa myytäväksi? Kuka voi silloin muistaa, mitä kaikkea hän tarvitsee? Kuka pystyy samalla kertaa tyydyttämään kaikki tarpeensa, kun näitä markkinoita pidetään vain 2–3 kertaa vuodessa? Ei, kaupan on oltava vilkkaampaa, jotta väestö ja tavaramäärä kasvaisivat.

Vuodesta 1776 saakka, jolloin Göteborgin kuninkaallinen tiede- ja kirjallisuusseura julisti kirjoituskilpailun maakaupasta, tämä asia on ollut todistettuna Ruotsin koko lukevan yleisön silmien edessä,3 eikä kukaan ole voinut tai halunnut väittää tulosta vastaan. Eikö sitten jo näin kauan kestänyt hiljaisuus ole täysin riittävä todiste totuuden ja sen hyödyllisyyden puolesta?


  1. alamaiset johdetaan verisiin ja kalliisiin sotiin ja maksetaan kustannukset paperilipuilla: Viitataan Kustaa III:n Venäjän-sotaan 1788–90 sekä ns. ”fahnehjelmeihin”, seteleihin, joita Porvoossa toiminut sotakomissariaatti laski liikkeelle armeijan rahanpuutteen helpottamiseksi.
  2. Vuonna 1788 Kustaa III antoi määräyksen kaikkien yksityisten markkinoiden lakkauttamisesta. Vasta 4.10.1798 annettiin päätös markkinoiden tulevasta järjestämisestä, ja se pantiin toimeen vuoden 1802 alusta. Monissa Pohjanmaan kaupungeissa alettiin nyt pitää uusia vapaamarkkinoita.
  3. Vuodesta 1776 saakka, ... yleisön silmien edessä: viitataan Maakauppa-kirjoitukseen

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: