Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 32
Seuraava jakso:
§ 33
Olen yrittänyt kaikin tavoin käydä läpi edes yhden pienen elinkeinonhaaran ja selvittää ajatuksissani niitä säädöksiä, jotka sitä varten tarvittaisiin. Olen kaikkialla kohdannut ylitsepääsemättömiä esteitä, jollen sitten ole joutunut ihmisten itsekkyyden johdattamaksi. Siksi en ole päässyt alkua pitemmälle, mikä johtuu etenkin yhdennessätoista ja sitä seuraavissa pykälissä esittämistäni syistä.
Kun turvauduin kokemuksen apuun, minulle selvisi pian, että mitä enemmän jollakin elinkeinonhaaralla35 on ollut vapautta, sitä enemmän se on aina kasvanut ja päinvastoin, ja mitä tasaisemmin vapaus on jakautunut, sitä luonnollisempi on elinkeinojen keskinäinen tasapaino ollut.
Muiden valtioiden tavasta hoitaa elinkeinoja opin samoin, että vapaus oli aina niiden kukoistuksen mitta. Mutta käännyinpä minne tahansa, näin omanvoitonpyynnin saaneen säädöksistä niin lujan suojan, että sen kitkeminen oli kaikkialla vaikeaa, ja useimmissa tapauksissa täysin mahdotonta.
Mitä tarkemmin aloin arvioida elinkeinojamme vapauden kannalta, sitä enemmän näin mahdollisuuksia niiden elvyttämiseen. Lopetin elinkeinojen paremmuusjärjestystä ja siihen liittyviä lukuisia säädöksiä koskevan ahdistuneen pohdiskeluni. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä aihe menee huomattavasti yli ihmisjärjen ja että luonto hoitaa sen helposti itse.
Siitä lähtien työni miellyttävänä päämääränä on ollut yksi ainoa asetus, nimittäin sellainen jolla asetuksiemme määrää voidaan vähentää. Suosittelen mitä lämpimimmin, että tämän asetuksen toteuttaminen otetaan aivan ensimmäiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi, ennen kuin yhtään uutta säädöstä laaditaan.
Tämän pikku kirjoitelman varsinaisena tarkoituksena on saada muutamia kumppaneita mukaan tähän työhön. Vastustajista en ole lainkaan huolissani. Tavoittelemani totuus on niin mieluisa, että olen tyytyväinen jo siihen, että olen saanut ilmaista sen maanmiehilleni. Tämä totuus pysyy sijoillaan eikä pelkää, vaikka aallot roiskivatkin sappea sen päälle. Tämä totuus kestää, vaikka omanvoitonpyynti upottaa sen pohjaan ja kiukkuiset aallot hautaavat sen soraan. Kaiken tämän keskellä totuus pysyy vankkana kuin kallio, järkkymättömänä.36
Totuus, totuus, sätees’ voima
kovan kiven läpäisee,
valos’ hyveen valkaisee.
Salaisuuden lumovoima,
turhuus roima:
Totuus palkat jakelee.1
Kuninkaallinen kirjapaino on julkaissut Seikkaperäiset vastaväitteet kirjoitelmalle Valtakunnan voimattomuuden lähde. Lupaan ensi tilassa esittää siihen Seikkaperäisen vastauksen.2
Suom. AT
§. 33.
Jag har på alt sätt sökt, at kunna utbena hälst en enda liten närings-gren, och i mina tankar utstaka de författningar, som därwid borde göras; men har allestäds, så snart jag ej bliwit ledd af sjelf-kärlek, mött oöfwerwinnerliga hinder, och därföre ej kunnat komma utur fläcken, i synnerhet för de i §. 11. och följande anförde orsaker.
När jag gick til råds med3 förfarenheten, blef jag snart warse, at ju mera friheten fått wara rådande i någon nä35ring, ju större har altid dess tilwäxt warit och twärt om, och ju jämnare denna frihet har funnits wara utdelt, ju naturligare hafwa näringarna stått i jämwigt mot hwarandra.
Andra Staters sätt, at umgås med4 näringarna, lärde mig äfwenledes, at friheten altid blef måttståcken til deras högd. Men hwart ut jag wände mig, såg jag egennyttan så skansad inom5 författningarna, at hon på alla ställen war swår at utrota; men på de flästa aldeles oöfwerwinnelig.
Ju närmare jag begynte, at efter friheten afmäta wåra näringar, ju mera tyktes jag se möjeligheten, at uplifwa dem: jag slap mitt ängsliga bryderi, om näringarnas företräde och mångfaldiga författningar därwid. Et ämne, som efter all min öfwertygelse är långt öfwer människo-wett, och Naturen sjelf så lätt uträttar.
En enda författning, nämligen den, at kunna minska wåra författningar, har alt sedan blifwit mig et fägnesamt arbets-ämne, hwilket jag såsom det aldraförsta och wigtigaste, innan några nya nu göres, wille på det högsta Recommendera.
At härutinnan få några med-arbetare, är rätta ändamålet med denna lilla Skrift. Motsägare oroa mig aldeles intet. Sanningen, som jag eftersökt, är så angenäm, at jag är nögd at blott få hafwa sagt hänne för mina Medborgare: hon är orörlig och fruktar ej, fast böljorna spruta sin galla öfwer hänne. Hon tål, at af egennyttan begrafwas i botten-gruset, som de retade wågar täcka hänne med; men blifwer dock wid alt detta bärgfast och oryggelig.36
Sanning, sanning, dina strålar,
Tränga genom hårda sten:
Uti dig är dygden ren.
Fåfängt man med larfwen 6 prålar,
Du afmålar
Och belöner hwar och en. 7
På den af Kongl. Tryckeriet utkomna Omständeliga Wederläggning, af Skriften, kallad: Källan til Rikets Wanmagt, utlofwas med det första et Omständeligt Swar.8
§ 33
Olen yrittänyt kaikin tavoin käydä läpi edes yhden pienen elinkeinonhaaran ja selvittää ajatuksissani niitä säädöksiä, jotka sitä varten tarvittaisiin. Olen kaikkialla kohdannut ylitsepääsemättömiä esteitä, jollen sitten ole joutunut ihmisten itsekkyyden johdattamaksi. Siksi en ole päässyt alkua pitemmälle, mikä johtuu etenkin yhdennessätoista ja sitä seuraavissa pykälissä esittämistäni syistä.
Kun turvauduin kokemuksen apuun, minulle selvisi pian, että mitä enemmän jollakin elinkeinonhaaralla35 on ollut vapautta, sitä enemmän se on aina kasvanut ja päinvastoin, ja mitä tasaisemmin vapaus on jakautunut, sitä luonnollisempi on elinkeinojen keskinäinen tasapaino ollut.
Muiden valtioiden tavasta hoitaa elinkeinoja opin samoin, että vapaus oli aina niiden kukoistuksen mitta. Mutta käännyinpä minne tahansa, näin omanvoitonpyynnin saaneen säädöksistä niin lujan suojan, että sen kitkeminen oli kaikkialla vaikeaa, ja useimmissa tapauksissa täysin mahdotonta.
Mitä tarkemmin aloin arvioida elinkeinojamme vapauden kannalta, sitä enemmän näin mahdollisuuksia niiden elvyttämiseen. Lopetin elinkeinojen paremmuusjärjestystä ja siihen liittyviä lukuisia säädöksiä koskevan ahdistuneen pohdiskeluni. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä aihe menee huomattavasti yli ihmisjärjen ja että luonto hoitaa sen helposti itse.
Siitä lähtien työni miellyttävänä päämääränä on ollut yksi ainoa asetus, nimittäin sellainen jolla asetuksiemme määrää voidaan vähentää. Suosittelen mitä lämpimimmin, että tämän asetuksen toteuttaminen otetaan aivan ensimmäiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi, ennen kuin yhtään uutta säädöstä laaditaan.
Tämän pikku kirjoitelman varsinaisena tarkoituksena on saada muutamia kumppaneita mukaan tähän työhön. Vastustajista en ole lainkaan huolissani. Tavoittelemani totuus on niin mieluisa, että olen tyytyväinen jo siihen, että olen saanut ilmaista sen maanmiehilleni. Tämä totuus pysyy sijoillaan eikä pelkää, vaikka aallot roiskivatkin sappea sen päälle. Tämä totuus kestää, vaikka omanvoitonpyynti upottaa sen pohjaan ja kiukkuiset aallot hautaavat sen soraan. Kaiken tämän keskellä totuus pysyy vankkana kuin kallio, järkkymättömänä.36
Totuus, totuus, sätees’ voima
kovan kiven läpäisee,
valos’ hyveen valkaisee.
Salaisuuden lumovoima,
turhuus roima:
Totuus palkat jakelee.9
Kuninkaallinen kirjapaino on julkaissut Seikkaperäiset vastaväitteet kirjoitelmalle Valtakunnan voimattomuuden lähde. Lupaan ensi tilassa esittää siihen Seikkaperäisen vastauksen.10
Suom. AT
§ 33
I have tried in every way to analyse a single small branch of industry and mentally draft the regulations that ought to be applied to it, but everywhere I have met with insuperable obstacles, when I have not been misled by personal bias, and have thus been unable to make headway, in particular for the reasons outlined in § 11 and the following paragraphs.
On consulting historical precedents, I soon observed that the greater the amount of freedom that has been allowed to exist in any trade,35 the more rapid has its growth always been and vice versa, and the more equitably that freedom has been distributed, the more naturally have the trades achieved a mutual equilibrium.
The manner in which other states deal with the trades likewise taught me that freedom always turned out to be the measure of their level of development. Wherever I looked, however, I saw self-interest so entrenched in the regulations that it was everywhere difficult and in most places quite impossible to eradicate it.
The more closely I began to measure our trades by the amount of liberty they enjoy, the more I seemed to see the possibility of reviving them; I was liberated from my anxious perplexity about the relative advantages of the trades and the many regulations governing them, a problem, I am quite convinced, that far surpasses the wit of man yet which nature itself so easily resolves.
A single measure, namely that of being able to reduce the number of our regulations, has ever since then become an absorbing subject of research for me, which I would most highly recommend as the principal and most significant one to consider before any new ones are now promulgated.
To find a few collaborators in this effort is the essential purpose of this little treatise. Adversaries worry me not in the slightest. The truth that I have sought is so agreeable that I am pleased merely to have been able to describe it to my fellow citizens: it is immutable and fearless even when the waves drench it in their spray. It can withstand being buried by self-interest in the gravel with which the angry breakers cover it, yet despite all that it remains unshakeable and unalterable.36
Truth, O truth, your bright rays shining
Penetrate the hardest stone:
Virtue pure is thine alone;
Man’s duplicity declining,
All defining,
Each of us you grant his own.11
A Circumstantial Response to the Circumstantial Refutation of the Treatise called The Source of Our Country’s Weakness, published by the Royal Printing-Press, will appear at the earliest opportunity.12
§. 33.
Jag har på alt sätt sökt, at kunna utbena hälst en enda liten närings-gren, och i mina tankar utstaka de författningar, som därwid borde göras; men har allestäds, så snart jag ej bliwit ledd af sjelf-kärlek, mött oöfwerwinnerliga hinder, och därföre ej kunnat komma utur fläcken, i synnerhet för de i §. 11. och följande anförde orsaker.
När jag gick til råds med13 förfarenheten, blef jag snart warse, at ju mera friheten fått wara rådande i någon nä35ring, ju större har altid dess tilwäxt warit och twärt om, och ju jämnare denna frihet har funnits wara utdelt, ju naturligare hafwa näringarna stått i jämwigt mot hwarandra.
Andra Staters sätt, at umgås med14 näringarna, lärde mig äfwenledes, at friheten altid blef måttståcken til deras högd. Men hwart ut jag wände mig, såg jag egennyttan så skansad inom15 författningarna, at hon på alla ställen war swår at utrota; men på de flästa aldeles oöfwerwinnelig.
Ju närmare jag begynte, at efter friheten afmäta wåra näringar, ju mera tyktes jag se möjeligheten, at uplifwa dem: jag slap mitt ängsliga bryderi, om näringarnas företräde och mångfaldiga författningar därwid. Et ämne, som efter all min öfwertygelse är långt öfwer människo-wett, och Naturen sjelf så lätt uträttar.
En enda författning, nämligen den, at kunna minska wåra författningar, har alt sedan blifwit mig et fägnesamt arbets-ämne, hwilket jag såsom det aldraförsta och wigtigaste, innan några nya nu göres, wille på det högsta Recommendera.
At härutinnan få några med-arbetare, är rätta ändamålet med denna lilla Skrift. Motsägare oroa mig aldeles intet. Sanningen, som jag eftersökt, är så angenäm, at jag är nögd at blott få hafwa sagt hänne för mina Medborgare: hon är orörlig och fruktar ej, fast böljorna spruta sin galla öfwer hänne. Hon tål, at af egennyttan begrafwas i botten-gruset, som de retade wågar täcka hänne med; men blifwer dock wid alt detta bärgfast och oryggelig.36
Sanning, sanning, dina strålar,
Tränga genom hårda sten:
Uti dig är dygden ren.
Fåfängt man med larfwen 16 prålar,
Du afmålar
Och belöner hwar och en. 17
På den af Kongl. Tryckeriet utkomna Omständeliga Wederläggning, af Skriften, kallad: Källan til Rikets Wanmagt, utlofwas med det första et Omständeligt Swar.18
§ 33
Olen yrittänyt kaikin tavoin käydä läpi edes yhden pienen elinkeinonhaaran ja selvittää ajatuksissani niitä säädöksiä, jotka sitä varten tarvittaisiin. Olen kaikkialla kohdannut ylitsepääsemättömiä esteitä, jollen sitten ole joutunut ihmisten itsekkyyden johdattamaksi. Siksi en ole päässyt alkua pitemmälle, mikä johtuu etenkin yhdennessätoista ja sitä seuraavissa pykälissä esittämistäni syistä.
Kun turvauduin kokemuksen apuun, minulle selvisi pian, että mitä enemmän jollakin elinkeinonhaaralla35 on ollut vapautta, sitä enemmän se on aina kasvanut ja päinvastoin, ja mitä tasaisemmin vapaus on jakautunut, sitä luonnollisempi on elinkeinojen keskinäinen tasapaino ollut.
Muiden valtioiden tavasta hoitaa elinkeinoja opin samoin, että vapaus oli aina niiden kukoistuksen mitta. Mutta käännyinpä minne tahansa, näin omanvoitonpyynnin saaneen säädöksistä niin lujan suojan, että sen kitkeminen oli kaikkialla vaikeaa, ja useimmissa tapauksissa täysin mahdotonta.
Mitä tarkemmin aloin arvioida elinkeinojamme vapauden kannalta, sitä enemmän näin mahdollisuuksia niiden elvyttämiseen. Lopetin elinkeinojen paremmuusjärjestystä ja siihen liittyviä lukuisia säädöksiä koskevan ahdistuneen pohdiskeluni. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä aihe menee huomattavasti yli ihmisjärjen ja että luonto hoitaa sen helposti itse.
Siitä lähtien työni miellyttävänä päämääränä on ollut yksi ainoa asetus, nimittäin sellainen jolla asetuksiemme määrää voidaan vähentää. Suosittelen mitä lämpimimmin, että tämän asetuksen toteuttaminen otetaan aivan ensimmäiseksi ja kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi, ennen kuin yhtään uutta säädöstä laaditaan.
Tämän pikku kirjoitelman varsinaisena tarkoituksena on saada muutamia kumppaneita mukaan tähän työhön. Vastustajista en ole lainkaan huolissani. Tavoittelemani totuus on niin mieluisa, että olen tyytyväinen jo siihen, että olen saanut ilmaista sen maanmiehilleni. Tämä totuus pysyy sijoillaan eikä pelkää, vaikka aallot roiskivatkin sappea sen päälle. Tämä totuus kestää, vaikka omanvoitonpyynti upottaa sen pohjaan ja kiukkuiset aallot hautaavat sen soraan. Kaiken tämän keskellä totuus pysyy vankkana kuin kallio, järkkymättömänä.36
Totuus, totuus, sätees’ voima
kovan kiven läpäisee,
valos’ hyveen valkaisee.
Salaisuuden lumovoima,
turhuus roima:
Totuus palkat jakelee.19
Kuninkaallinen kirjapaino on julkaissut Seikkaperäiset vastaväitteet kirjoitelmalle Valtakunnan voimattomuuden lähde. Lupaan ensi tilassa esittää siihen Seikkaperäisen vastauksen.20
Suom. AT
§ 33
I have tried in every way to analyse a single small branch of industry and mentally draft the regulations that ought to be applied to it, but everywhere I have met with insuperable obstacles, when I have not been misled by personal bias, and have thus been unable to make headway, in particular for the reasons outlined in § 11 and the following paragraphs.
On consulting historical precedents, I soon observed that the greater the amount of freedom that has been allowed to exist in any trade,35 the more rapid has its growth always been and vice versa, and the more equitably that freedom has been distributed, the more naturally have the trades achieved a mutual equilibrium.
The manner in which other states deal with the trades likewise taught me that freedom always turned out to be the measure of their level of development. Wherever I looked, however, I saw self-interest so entrenched in the regulations that it was everywhere difficult and in most places quite impossible to eradicate it.
The more closely I began to measure our trades by the amount of liberty they enjoy, the more I seemed to see the possibility of reviving them; I was liberated from my anxious perplexity about the relative advantages of the trades and the many regulations governing them, a problem, I am quite convinced, that far surpasses the wit of man yet which nature itself so easily resolves.
A single measure, namely that of being able to reduce the number of our regulations, has ever since then become an absorbing subject of research for me, which I would most highly recommend as the principal and most significant one to consider before any new ones are now promulgated.
To find a few collaborators in this effort is the essential purpose of this little treatise. Adversaries worry me not in the slightest. The truth that I have sought is so agreeable that I am pleased merely to have been able to describe it to my fellow citizens: it is immutable and fearless even when the waves drench it in their spray. It can withstand being buried by self-interest in the gravel with which the angry breakers cover it, yet despite all that it remains unshakeable and unalterable.36
Truth, O truth, your bright rays shining
Penetrate the hardest stone:
Virtue pure is thine alone;
Man’s duplicity declining,
All defining,
Each of us you grant his own.21
A Circumstantial Response to the Circumstantial Refutation of the Treatise called The Source of Our Country’s Weakness, published by the Royal Printing-Press, will appear at the earliest opportunity.22
Edellinen jakso: Kansallinen voitto, § 32
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Dalin, Olof von Junggren, Bengt
Raamatunkohdat:
Aiheet: